Oodi ruoalle

Ruoanlaitto on vähän kaksipiippuinen juttu. Kiukkuisena töistä tullessa on enemmän kuin suotavaa saada jotain valonnopeudella valmistuvaa safkaa, kun hermot eivät riitä useamman lajikkeen keittämiseen, ruskistamiseen ja uunissa paistamiseen. Toisaalta ruokaa on mukavaa laittaa alusta asti, eikä pupeltaa mitään oksettavasti hampaissa rutisevia eineslihapullia tai jotain pakkasaltaasta ongittua. Jos vastuun ruoanlaitosta töiden jälkeen (tai oikeastaan milloin vain) jättää miehelle, on luvassa 99% varmuudella taidonnäyte eli jauheliha-makaronimössö. Mössö on enemmän kuin kuvaava sana, sillä makaronin sekaan sotketaan tai muussataan juustoa, kermaa, jauhelihaa ja mausteita, jos kokki ylipäätään muistaa niiden olemassaolon. Mieskokki ei jaksa sekoittaa mössöä kunnolla ja juusto pakkautuu yhdeksi suureksi sulamattomaksi klimpiksi, joka yleensä joutuu minun lautaselleni. Täytyypä joskus ottaa kuva tästä silmää hivelevästä lajista. :D

Lauantaina yritin tehdä ruokaa, joka maistuisi jopa krapulaiselle miehellekin. Pizzaa on nykyään liian helppoa tilata netistä, kun sen voi maksaakin verkkopankin kautta. Ei sitä kuitenkaan kovin montaa kertaa viikossa kehtaa syödä, vaikka katkarapu-kinkku-sipuli-valkospilu (just näin:D)-ananas-pizza onkin aika makoisaa. Lopulta väkersin hiki hatussa yli tunnin jauhelihapihvejä, valkosipulilla maustettuja lohkoperunoita ja kastiketta. Jauhelihapihvit tai pullat kannattaa ehdottomasti paistaa pannulla. Uunissa ne paistuvat toki mukavan vaivattomasti, mutta maku ei ole saman veroinen kuin pannulla kypsennettynä.  OLI LIIAN HYVÄÄ!

Tänään taistelin nälkäkiukkua vastaan ja paistoin täytettyjä paprikoita. Meinasin tehdä näiden lisäksi myös täytettyjä tomaatteja, mutta liika on liikaa. ;) Täytteeksi keitin hitusen kokojyväriisiä, paistoin tomaattia, sipulia sekä jauhelihaa. Mausteita työnnän joka ruokaan useampaa sorttia reilulla kädellä ja niiden lisäksi olen erittäin ihastunut sweet chili-kastikkeeseen. Keitin putsattuja paprikoita muutaman minuutin, että ne pehmenisivät sopivasti, koska uunissa paistamalla ne eivät viimekerralla pehmenneet tarpeeksi. Sitten sekoittelin riisit, juustoraasteen ja jauhelihat sekaisin ja täytin seoksella paprikat. Päälle vielä ripaus juustoraastetta ja koko komeus sai olla uunissa viitisentoista minuuttia.

 

Vihanneslokerossa odottelee kohtaloaan keräkaali sekä bataatti. Kaalilaatikko on kyllä sellainen ruoka, johon ei kyllästy niin millään. Yleensä uudelleen lämmitetty ruoka ei ole kovinkaan kummoista seuraavana päivänä, mutta kaalilaatikko vain paranee pannulla voissa paistettuna. Erinomaisesti kanan kanssa sopivasta bataatti-porkkanapaistoksesta puhumattakaan! AAAAAH! 

Mihinkäs pikaisesti valmistuviin ruokiin turvaudutte pahimman nälän yllättäessä? ;)

Vapistelua!

Aaaaaa viettelen tässä kolmen päivän vapaita, joka on muuten ihan yltiöhienoa. Osaan stressata töistä niin mielettömän hyvin, että pääkoppa varmaan olisi poksahtanut piakkoin. Pääsin mielettömästä koulustressistäni eroon noin vuosi sitten ja ajattelin ottaa ihan chillisti, mutta nyt se iski takaisin. Vaikkakin pidän työstäni, niin olen kyllä pienoisen loman tarpeessa. Tiistaina olisi vielä tiedossa yksi työpäivä, jonka jälkeen voi heittää aivot ainakin kahdeksi viikoksi narikkaan ja suunnistaa kohti Intiaa!

Isänpäivänä Rantasipissä

Tässä tämän viikkoiset kuntoilut. Löysin muuten jotain hyvää noin 5 kilometrin pituisesta työmatkastani (se saattaisi ehkä olla lyhyempi, jos jaksaisin etsiä oikoreitin). Mutta joka tapauksessa, viime torstaina pienessä aamukoomassa huomasin, etten kerkeäkään enää bussiin. Vedin lenkkikuteet niskaan, juoksin töihin ja kerkesin aivan mainiosti. Lähti muuten päivä ihan eri tavalla käyntiin. Yleisesti ottaen vihaan aamuja, silloin ei kuulu ajatella eikä kommunikoida, ainakaan niin paljoa.

Jos tätä jaksaisi harrastaa useamminkin, niin siinähän olisi meitsin päivän liikunnallinen osuus jo suoritettu hyötyliikunnan voimin ;) No jos sitä nyt ainakin kerran viikkoon.

Ihan punttisalillakin tuli käytyä, vaikkakin kyllä vain muutaman kerran. Sen sijaan revin itseni pitkästä aikaa Bodycombat-tunnille. Jaksan edelleen hämmästellä, kuinka joka kerta löydän siellä itsestäni aivan uusia lihaksia, jotka on muuten seuraavana päivänä aina pirun kipeät.

Noniin hyvä, tämä osuus on nyt suoritettu kunnialla loppuun. Jos luulette minun elävän kovinkin terveellisesti, niin ihailkaapa tätä seuraavaa pahettani:

Kuva on muutaman viikon takaa, jolloin sain synttärilahjaksi hieman suklaata. Ystäväni saattavat tietää, että olen koukussa, ja pahasti. Namnam, puolet näistä on kyllä jo hyvillä mielin syöty pois. 

Aijai, tänään ja huomenna saa vain olla. Ei tarvitse tehdä mitään hyödyllistä, jos ei huvita. Ei tarvitse mennä minnekään, eikä nähdä ketään. Kuulostanko edes taas hieman erakolta :D Eilen tuli vastapainoksi käytyä ihmisten ilmoilla ja nähtyä kavereita.

Käytiin Hemingwaysissä pelailemassa jänniä pelejä.

Oli ihan kivaa laittautua paremmin pitkästä aikaa. Kävin parturissakin napsauttamassa kuivimmat latvat pois ja nyt hiukset on kivan kepeät, vaikka kokonaispituus säilyikin.

Tänään ohjelmassa on ollut sitä kuuluisaa lahnailua:

Kynttilät palamaan ja sohvalle rönöttämään.

Välipalaksi hyvää smoothieta päärynästä, mandariinista ja vesimelonista. Olenko jo sanonut, etten voisi elää ilman blenderiä?

Vanhempien käytyä kyläilemässä sain jääkaapin täyteen iskän tekemää hyvää kaalilaatikkoa ja puolukkahilloa. Eipähän tarvitse miettiä, mitä sitä tekisi vapaapäivänä ruoaksi.

Joululahjatoivomuksia

Pari kuukautta piinannut nuha on vihdoin ottanut seuraavan, epämiellyttävän askeleen. Joka paikkaa kolottaa, aivastuttaa ja pää on täynnä räkää. Äänikin muistuttaa lähinnä viihdelinjalla huohottavan naisen ääntä. Ikävää, etten työskentele puhelimen ääressä, joku voisi tykätäkin tästä. Yritän kohentaa oloani lepäämällä, mutta pää tuntuu poksahtavan, kun ei kehtaa tässä kunnossa lähte ulkoilemaan. Yritän mehustella itselleni parempaa olo lipittämällä Valion uutta mansikka-puolukkakeittoa, joka on vallan herkullista. Mitä nyt yksi marjan kikkare juuttui kurkkuun, eikä se irtoa millään. :)

Blogeissa on ollut joululahjatoivelistoja jo pienen ikuisuuden ja päätin tehdä oman listan. Kun kysytään mitä toivoo lahjaksi, mun on erityisen vaikea keksiä mitään. Kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta löytyy jo omasta takaa, eikä nurkkiin haluaisi mitään turhaa pyörimään. Mutta jos mennään äärimmäisyyksiin, niin kelpaisi mulle vaikkapa autokoulun 2. vaihe, Macbook, koiralapsi ja maailmanympärysmatka. Kelleppä ei? ;)

Töppösille ja yöhousuille on aina käyttöä. Housuja on toki jo entuudestaan riittämiin, mutta sisätossukoita mulla ei löydykään. Sellaiset siis! Kuvan tossut ovat H&M:n.

 Iittalan Taika- astiat ovat i-h-a-n-i-a! Olen saanut joskus kaksi kappaletta näitä kulhoja, mutta toivoisin niitä kaksi lisää. Sarjan lautasetkin ovat vallan miellyttävää katseltavaa. Astiastoni koostuu Arabian Koko-sarjan limenvihreistä, valkoisista, pistaasinvärisistä sekä pinkeistä ruusukuvioisista astioista, joten musta-valkoinen mätsää niihin aika kivasti.

Guessin uutuussarjan kaulakoru mustalla sydämellä. Samaa korua löytyy myös punaisella sydämellä varustettuna, mutta se jäisi mulla luultavasti värinsä puolesta käyttämättä, VAIKKA se onkin kivempi kuin tämä musta. Saattaapi olla, että lahjon tällä itse itseäni vaikka 22 ikävuoden täyttymisestä joulukuussa.

4kg tai 5kg kahvakuula. Mulla on 2,5kg kuula, jolla veivatessa tulee myös aikamoinen hiki, mutta muutama lisäkilo toisi kuulan pyörittelyyn lisää haastetta. Jos väriä kysytään, niin tavitseeko siihen edes vastata mitään. ;) Molemmat kuulat löytyvät Prisman valikoimista. Tosin paikanpäällä näitä etsiskellessäni olen huomannut juuri näiden kevyimpien kuulien olevan aina loppu. Tarjolla on usein kuulia 7:kgstä ylöspäin, mutta se on omiin tarpeisiini liian painava.

Minkäslaisia toiveita tai toiveettomuuksia (onko tämä edes sana) teillä on?

Siinäpä niitä toiveita nyt muutama. Vuosien vieriessä joululahjojen merkityskin vähenee, mikä on lähinnä vain positiivista. Taidan olla enemmän jouluruokien perään. :D Joulu on mulle hieman ahdistavaa aikaa, koska pitäisi päättää viettääkö sitä äidin luona vai isän luona. Väkisinkin tulee miettineeksi valitseeko "oikein" ja tuleeko jommallekummalle paha mieli päätöksestäni. Aikuisia ihmisiähän tässä koko perhe aletaan olla, joten ei kai tämä nyt niin suuri juttu ole. Silti olen jo nyt ihan paineissani.

Mitä muille annettaviin lahjoihin tulee, ne ovat aina haastavia. Yksi lahja on jo tilattu meidän kolmen sisaruksen voimin ja saatan kuvitella miten lahjansaaja siitä ilahtuukaan! Meidän perheessä ei ole koskaan vietetty mitenkään ylenpalttisesti pröystäilevää joulua lahjojen osalta, joten jokainen on saanut aina jotain pientä. Jotain pientä yritän keksiäkin jokaiselle, mutta onneksi tässä on vielä aikaa keksiä mitä pientä se voisi ollakaan. Joulussa on oksettavinta överiksi mennyt kaupallisuus. Osta sitä, tätä ja tuota, jokainen tarvitsee lahjaksi sitä ja tätä. Osta itsellesi hyvä joulumieli ja aloita uusivuosi makselemalla velkojasi. Yeaaaah! ;)

Toivepostaus: Kaikki kynsitarvikkeeni

Eräs lukijamme toivoi minulta postausta, jossa esittelisin kaikki kynsitarvikkeeni. Tässä nämä taitavat aikalailla ollakin, uv-uunia, kynsiliimaa ja putsauslappuja lukuunottamatta. Mitään tavallisia kynsilakkoja en alkanut kuvailemaan, koska ne ovat kaikki erisävyisiä pinkkejä, eivätkä ehkä kovinkaan kiinnostavia. Kuvia on tarjolla tänään näin perjantai-illan ratoksi "ihan muutama". ;)

GEELIT:

Tuo avattu pinkki geeli on tosi hyvää! Täytyy tilailla muissakin väreissä <3

Primer ja pari päällyslakkapurkkia

 MUUT TARVIKKEET:

Putsarit

Puhdistusaine siveltimille, houkuttelevan näköinen purkki...

4 erilaista tippivaihtoehtoa. Käytän mieluiten noita läpinäkyviä

KORISTEET:

Hedelmäfimoja, mikrohelmiä ja timankeja

Violetin tyllin läpi olen vain töpötellyt akryylimaalia, mustaa käytin viimeisimmissä kynsissä

Atulat, pari hopeista timanttia pussissa ja muutamat erilaiset tarrat

Isot kukat ovat kivoja, mutta mielestäni kynsiin ihan liian kookkaita :(

Koristelulakkoja muutamassa värissä. Dependin hopeinen (lue:harmaa) lakka on ihan peestä, samoin kuin tuo toinen hopeinen

GLITTERIT:

Luulisi riittävän muutamiin kynsiin....

Keltaiset ja oranssit

Punaiset ja pinkit

Hopeiset ja valkoiset

Kultaiset

Tummansiniset ja turkoosit

Violetit

Vihreät

Tekisi mieli tilata jostakin vielä ruskeaa hienoa glitteriä sekä tuollaista isompaa hilettä. Samoin valkoista ja mustaa geeliä näin alkajaisiksi. Varastot ovat kasvaneet ihan kohtuullisiksi tässä vuoden kynsiharrastelun aikana. Kaikkia värejä (kuten vihreää, punaista, sinistä, kultaista..) ei tule edes käytettyä, mutta onhan se kiva olla niitäkin hypisteltävänä. Minkäs harakka itselleen mahtaa, kaikki kimaltava on ihanaa. ;D<3

Tee-se-itse: PIPO

Vapaapäivän aktiviteetiksi sopii pieni askartelu paremmin kuin hyvin. Siitä onkin jo aikaa, kun olen ommellut mitään kunnollista tai isompaa. Housujen korjailua nyt ei lasketa. Vähäinen ompelu hävettää, koska sain valmistujaislahjaksi mummilta ja ukilta ihan huippuhyvän ompelukoneen, joka on lähinnä pölyyntynyt nurkassa. Käyttökelpoisia vaatteita tuskin saisin aikaseksi, mutta onhan tässä maailmassa muutakin ommeltavaa kuin mekot ja topit. ;)

Kävin eilen Eurokankaasta kahta erilaista kangasta, ohutta trikoota ja vähän paksumpaa neulosta.  Neulosta oli hemmetin ärsyttävää ommella, koska se venkuili miten sattuu. Väri- ja kuviovalikoimaa oli mielestäni varsin nihkeästi, mutta onneksi jaksoin penkoa palalaatikoita, joiden kankaita myytiin kilohinnalla. Värit eivät ehkä ole ihan omimpiani (etsin pinkkiä, hopeista ja ties miten kuvioitua kangasta) ja molemmissa kankaissa on ruskeita ja sinisiä sävyjä kiiltävillä eläinkuosisilla printeillä koristettuna. Pari nippua kangasta maksoi 8€ ja niistä ompelee yhteensä varmaan hyvinkin 4-5 pipoa. Meeeee likes! Näin syntyy pipo kymmenessä minuutissa:

1. Kaavaan otin mallia jostain vanhasta piposta. Idea on tehdä piposta kaksinkertainen, joten piirsin kaavan taittetulle kankaalle ja yhdestä osasta tulee aina tuollainen ihmeellinen suikula. Näitä suikulapaloja tarvitaan yhteensä kaksi kappaletta. Ne ommellaan oikeat puolet vastakkain yhteen koko matkalta. Mitään kääntöaukkoa tässä vaiheessa ei siis jätetä.

Voisi yrittää edes joskus leikata paloista saman kokoiset :D

2. Suikulan molempiin päihin leikataan halkiot. Yhdellä leikkauksella selviää siten, että taittaa suikulan ensin keskeltä kahtia ja sitten vielä keskeltä pitkittäin kahtia. Avattuna leikattu halkio on tuollainen kolmio. Piposta tulee sitä suipompi, mitä pidemmän halkion leikkaa. Itse tykkään suipoista pipoista ja tällä tavalla lopputulos oli oikein hyvä.

3. Sitten halkion ompelemattomat reunat taitetaan vastakkain ja ne hurautetaan toisiinsa kiinni. Ommeltuna saumojen pitäisi asettua kuten keskimmäisessä kuvassa. Kappaleen toisessa päässä olevasta aukosta pipo käännetään oikeinpäin ja aukko ommellaan samalla tavalla kuin toinenkin. Tällä kertaa ompeleet tulee kankaan kuviopuolelle.

4. Lopuksi äsken ommeltu pää työnnetään pipon sisään ja pipo on valmis! Eikös ollutkin helppoa? ;)

Olisin kaivannut pipon ompeluun saumuria, jotta saumanvarat eivät olisi jääneet niin paksuiksi. Ompelin saumat suoralla ompeleella ja vetelin reunat mahdollisimman läheltä ommelta siksakilla, jotta voisin leikellä reunoista mahdollisimman ohuet. Paksujen saumanvarojen takia pipon halkiot näyttävät vähän muhkuraisilta, mutta eipä se käytössä häiritse mitenkään. Aina keksii kaikkeen jotain tiristävää. :D

Ohut hopeaprinttinen pipo!

Hieman paksumpi neulospipo!

Pipoista tuli sopivan napakat, että ne pysyvät kovassakin menossa aloillaan päässä. Lenkkeillessä nappikuulokkeetkin pysyvät paremmin korvilla, kun pipo pitää niitä tiukasti korvissa. Mielestäni on kauhean ärsyttävää pitää löysää pipoa, joka valuu silmille ja pyörii päässä. Sitten hiukset on aina ihan solmussa ja sähköiset. Aaaargh! :D

Onkos täällä muita äkillisen ompeluhimon yllättämiä? ;)