Kohta se vaihtuu!

Arvaattekos mikä ajankohta alkaa olla jälleen käsillä? Näin olen päätellyt jo ainakin kolmena päivän ajan paukutelluista raketeista täällläpäin. Toivottavasti lähiön huonosti kasvatetut käyttäytyvät lapsukaiset eivät tykitä raketeilla toisilleen sokeita silmiä. Uusi vuosi tuo mukanaan toivottavasti jotakin uutta elämään. Blogit pursuilevat jos jonkinlaisia lupauksia, mutta taidanpa työntää omankin lusikan soppaan mukaan muutaman toteutettavissa olevan varmaan aika kliseisen lupauksen muodossa.

Sattuneesta syystä joulukuun urheilusuoritukset jäivät lähes nollaan, olokin on sen mukainen. Ahkeralla jumppaamisella alkoi näkyä jo vaikutuksia, kunnes tuli yli kuukauden tauko kera pöhötyksen. Lupaan täten liikkua yhtä innokkaasti kuin kuluneen syksyn aikana. Realistiseksi tavoitteeksi otan vähintään 3 kertaa viikossa. Haluaisin myös syödä fiksummin ja välttää turhaa herkuttelua, mutta sitä en voi itselleni luvata. Lupaan kuitenkin yrittää! Mussutan tässä juuri aamupalaksiivähän Pandan konvehteja, kun kaapissa ei muuta syömäkelpoista ollut...

Olen vihdoin keksinyt mikä musta voisi tulla isona! Eihän siinä mennytkään kuin vuosi jos toinenkin ennen kuin oivalsin tämän. Aikaisemmin suoritetuista tutkinnoista (ylioppilas -08 & tekstiiliartesaani -11) ei ole ollut mielestäni mulle kauheasti hyötyä, vaikka ei kouluttautumista missään nimessä haitaksi voi luetella. Kuitenkin musta tuntuu niiden olevan turhia, koska en ole alan töissä, opiskele korkeakoulussa/yliopistossa tms. Lupaan täten hakea kevään yhteyshaussa ammattiopistoon kosmetologilinjalle ja toivoa, että huikean hämmentävät lukioarvosanat riittäisivät sisäänpääsyyn. Harmi etten voi tukeutua peruskoulun tokariin, se olisikin ollut liian hyvää ollakseen totta.

Olen mielestäni oppinut käyttämään hallitsemaan rahojani yllättävän hyvin, mutta aina löytyy petrattavaa. Nuorempana ostelin lähinnä ostamisen ilosta, enkä ajatellut järjellä mitä tarvitsen tai mitä vain haluan. Nyt yritän aina harkita ostopäätöksen tekoa, jotta välttyisin kaapissa hintalappuineen roikkuvilta vaatteilta tai muulta tarpeettomalta sälältä.  Täten lupaankin olla jatkossa vielä tarkempi pennosteni suhteen, kartuttaa vaikkapa ulkomaanmatkakassaa enemmän ja välttää ihmeellisiä heräteostoksia.

Illaksi ei ole sen kummempia suunnitelmia luvassa. Ajattelin mennä kyläilemään Rillun luo kera parin muun sosiaalisen hylkiön (vai mitäs me nyt oltiinkaan?). Kaupasta voisi kipaista herkkuja illaksi ja yrittää muistaa kaivella kaapista sädetikut! Raketit on sen verta ärsyttäviä, että niistä pysyn suosiolla loitolla, mutta sädetikkujen käryttämisessä on aina ollut oma viehätyksensä. Ennen iltamenoja ehdin ruokkia peliriippuvuuttani Little Big Planetin avulla. Harvinaisen koukuttava peli!

Lyhyesti & ytimekkäästi...

Syntsät!

Synttäripäivä oli ja meni juhlien osalta vallan mukavasti. Päivä meni tietenkin siivoillessa tätä kopperoa siihen kuntoon, että tänne kehtaa päästää vieraita ovesta sisään. Osan leipomuksista olin tehnyt jo edellisiltana, joten ruoanlaittoa jäi tällä kertaa vähemmän, enkä stressannut niistä niin paljon kuin yleensä mulla on tapana. Kaiken pitää olla tiptop. 8)

Halusin juhlistaa synttäreitäni suht pienimuotoisesti, joten kutsuin paikalle vain lähimmät ihmiset. Kauhulla tässä muistelen juuri tupareitamme, jolloin täällä taisi olla yli 30 vierasta ahtautuneena kuka mihinkin vapaaseen nurkkaan. Enää ei sellaisista kemuista selviäisi järjissään. Halusin tuottaa vieraille hieman päänvaivaa ja illan pukukoodi olikin pue jotain valkoista. Valkoista taisi kaikilla ollakin päällään, harmi vain ettei tullut otettua kuvaa koko porukasta! Oma mekkoni on Nellyn puoliksi ilmainen kaikenmaailman alekoodeilla ja lohdutusrahoilla maksettu yksiolkaiminen huitulahelma, jonka kylvetin heti alkuillasta siiderillä. Taidan jatkossakin jättää noi juomahommat muille, kun heti menee sotkemiseksi. :D Voi sitä hajua...

Tarjoiluiksi kehittelin kaikkea ilmeisesti hyvältä maistunutta, koska tähteeksi jäi vain juustokakkua. Löysin Kinuskikissalta kiinnostavan ohjeen punajuuri-punasipuli-fetapiirakkaan ja olihan sitä kokeiltava. Vähän jännitti maistuuko piirakka kellekään, mutta jopa punajuurta kammoava kaveri totesi sen olleen erittäin hyvää. Suosittelen ehdottomasti koittamaan kyseistä ohjetta, maku oli ihan loistava! Pyöräyttelin myös reilun kasan juusto-kinkkuhyrriä voitaikinalevyistä, tein palttoonappeihin lohitahnan tillistä, punasipulista, rahkasta, smetanasta ja ties mistä. Jotta syömäpuoli ei olisi painottunut kokonaan suolaiseen safkaan, tein myös pätkis-juustokakun. Suolaiset herkut tuntuvat tekevän aina kauppansa, joten niihin on aina helppoa turvautua. :)

Kaikenkaikkiaan ilta oli tosi onnistunut, oli hauskaa ja oli kivaa nähdä ihmisiä pitkästä aikaa. Oon jotenkin ihan erakoitunut tässä loppuvuoden aikana, melkein ihan hävettää. Kotiin on aina niin helppo jäädä, kun vähänkin väsyttää. Sain myös ihania lahjoja, kiitos niistä! <3

Kuvia tuli nappailtua kovin vähänlaisesti, mutta mitäpä sitä ihmisiä väkisin kameralla ahdistelemaan. Ilta jatkui pitkästä aikaa vielä baariin eli Brahan saakka. Escapeen en ole astunut jalallanikaan kesäisen trauman jälkeen, hyi hyi tuhmat ihmiset! Tosin oletuksena oli, että kotiinlähtö koittaisi melkein heti baariin päästyämme vaikkapa liian kovalla soivaan musiikkiin, kaaokseen, väsymykseen tai (hese)nälkään vedoten. Ai kauheeta, en jotenkin tajua tätä ajankulkua. Joulu on viikon päästä, sitten on uusivuosi ja uudet kujeet, KÄÄÄK! Ihan kuin tietäisin edes miten vietän vuoden vaihtumista, vaikka onko sillä oikeasti edes väliä?

Jos sul lystii on

Kiirettä pitää ja tunnit loppuu vuorokaudesta kesken, äääk! Tuntuu, että jouluahdistus vyöryy niskaan kuin kaatuva kerrostalo konsanaan, vaikka en mitään sen kummempia jouluun liittyviä toimenpiteitä suoritakaan. Tai sitten kyse on ihan vaan kiireestä johtuvasta ahdistuksesta. Lahjakriisin kehittymisen vältin päättämällä, etten osta kellekään mitään. Paitsi kultun lahjat nyt on ihan kivassa kuosissa. Ainaisen ostamisen sijaan suunnittelin leipovani mm. karjalanpiirakoita omin pikkukätösin ja kenties jotain hyvää kakkuakin, jota voimme perheen voimin herkutella. Karjalanpiirakoiden ajattelin olevan kiva idea, koska ei ole enää mummoa kuka niitä taitavasti leipoisi. Mua yököttää ihmisten ostoshysteria, joka näin loppuvuodesta yltyy aina mielipuolisiin sfääreihin. Ei ole hyvä tämä.  >:)

 

Tunnustaakos kukaan muu viettävänsä lahjatonta joulua vai onko joululahjat aina must?

Päivät on menneet tyylillä herään aamulla, menen töihin, tulen kotiin, makaan puolikuolleena sohvalla, menen nukkumaan. Joten eipä ole pahemmin tullut sen kummemmin laittauduttua ja pukeuduttua. Hiuksista en oo tainnut laittakaan vielä kuvaa. Ne onkin nyt ihan suht kivan väriset, raidoitetut ruskeat. Raidat eivät taida näissä kuvissa oikeastaan edes näkyä.  Tyvikasvua on jo paljon, mutta sekään ei näytä läheskään yhtä kammottavalta kuin tummassa tukassa. On mulla silti salaa vähän ikävä sitä tummaa tukkaa. Tarkoitus olisi käydä laittamassa vielä ohuita raitoja koko päähän, mutta sen ehtii "varmaan" ensivuoden puolella. Raidoituksen jälkeen hiukset ovat varmastikin jo paljon vaaleammat ja vaaleusaste alkaa olla oman värin kanssa mätsääväpi. Kyllä tästä vielä hyvä tukka tulee, kun malttia riittää niin kuin tähänkin mennessä! :)

Misusta on tullut mun muikkeli! Kun Misukka tuli meille, se vain piileskeli kaikissa ahtaimmissa koloissa ja lähti aina lipettiin, kun sitä yritti lähestyä. Pitkät hermot ja lahjonta ovat tehneet tehtävänsä. Enpä meinaan olisi silloin yli vuosi sitten uskonut, että ihmiskammoisesta arkajalasta saisin itselleni petikumppanin, jonka lempiasento on kehräillä kerällä mun pään päällä tyynyllä, KURR! ;)<3

Mitäs vielä... Täytän lauantaina vuosia ja oon kovasti koittanut järkkäillä ja suunnitella synttärijuhlatarjoiluja. Oikeasti kehittelin ne varmaan jo kuukausi sitten, joten olen ollut hyvissä ajoin niiden suhteen valmiina. Ehdin muuttaa menua varmaan kolme kertaa, ennenkuin olin tyytyväinen siihen. :D Huomen aamulla ajattelin rynnätä kauppaan tekemään tarvittavat ostokset, jotta välttyisin illan ihmispaljoudelta ja ärsyttävältä tungeksimiselta. Perjantai onkin sitten leivontapäivä. Palaillaan taas asiaan, nyt on aika painaa pää tyynyyn! 

Kynnet, kynnet...

Hiljaista pitelee. Olen vouhottanut päivät ja illat töissä, joten mitään erityistä saati maininnan arvoista en ole ehtinyt siinä ohella puuhailemaan. Teillä alkaa varmaan tulla nämä kynsijutut kohta ulos korvista ja sieraimista, mutta kynsienlaitolle löytyy aina jostakin sopiva rakonen täydestä kalenterista. Joten koittakaa kestää...! ;)

Ekat kynnet ovat myös ekat joulukynnet tälle vuodelle. Näissä vaikeusastetta lisäsi erityisesti se, että omat kynnet olivat niin mahdottoman lyhyet, että niihin sai hädintuskin tippiä laitettua. Muottien käyttö ei mulla ole niin vahvalla pohjalla, että olisin niillä alkanut tekemään. Kyseinen tyttö oli kertomansa mukaan käynyt aiemmin laitattamassa kynsiään ihan liikkeessä ja kaikki kynnet olivat järjestään irronneet alle viikossa. Meillä olikin vähän juhlan aihetta, kun laittamistani kynsistä oli viikon jälkeen karannut vain yksi! :) Omat kynnetkin ehtivät kasvaa tippien alla suojassa sitten ensimmäisen laittokerran, joten jatkossa tippien käyttökin lienee iisimpää ja niiden pysyvyys paranee.

Omat nakkiloiseni näyttivät pari viikkoa näinkin hempeiltä, kunnes havaitsin töissä tavarakuormaa purkaessa niistä katkenneen vaatimattoman kolme kappaletta. Hyvästi luonnonkynnet, joita kaikella hartaudella kasvatin kesästä saakka. Omien kynsien väsääminen kyllästyttää taas ihan huolella, joten olin pitkän aikaa katkennein kynsin. Eipä siinä, tippiä päälle ja uutta lookkia kehiin. Lyhensin kynsiä myös ihan reilulla kädellä, koska olisi mukavaa pitää omat kynnet vielä tallessa. :P Tälläiset vauhtiviirukynnet tein pari päivää sitten:

Kärjet sutaisin neonpinkillä geelillä, koska siihen en kyllästy varmaan ikinä. Kaveriksi mustalla lakalla raitoja. Peukut ja nimettömän saivat olla kokonaan mustia. Mustat kynnet kuorrutin vielä hopeisella mylar-silpulla. Enpä tiedä oliko se hyvä idea ollenkaan. Ensiviikolla ois mun synttärit, joten siihen mennessä nämä edellä mainitut kynnet saavat ylleen jotain hilpeämpää!

Lopuksi näytillä olisi kynnet vinolla ranskiksella ja runsaalla timanttikuorrutuksella, jossa käytettiin hopeisia ja pinkkejä timskuja. En malta odottaa, että pääsen viilaamaan timantteja irti... Kyseessä on myös omankynnen geelailu, yhtä muotilla pidennettyä kynttä lukuunottamatta. :)

Tilasin pitkästä aikaa ebaysta muutamia koristeita: eriväirisiä microhelmiä, hopeista helminauhaa sekä sieviä musta-hopeisia rusetteja. Microhelmiä ajattelin käyttää 3D-geelillä tehtyjen kukkien keskustoihin. Mitään näistä en ole ehtinyt vielä kokeilla, mutta eiköhän niidenkin aika pian koita. <3

Kotihiiri

Perjantai-ilta kului kotona rauhallisissa merkeissä. Kävin pitkästä aikaa saunassa hikoilemassa. Vaikka meillä on saunavuoro joka perjantai, en tule siellä juuri koskaan käyneeksi. Ehkä asiaan vaikuttaa vahvasti se, että kyseessä on taloyhtiön sauna, eikä oma yksityinen lauderivistö, jossa säännöllisesti istuisi vain kaksi takamusta ja ehkä jopa kahdeksan tassuakin. Saunareissulla oli hyvä tilaisuus muhitella hiuksissa kevyesti sävyttävää hiusnaamiota, jonka vaikutus tehostuu lämpimässä.

Saunan jälkeen maistui siiderikin pitkästä aikaa hyvältä. "Tilasin" kavereilta Tallinnasta tuliaiseksi pari lavaa mansikka-limesiideriä, mutta tällä juomatahdilla saan nautiskella niistä vielä vuodenkin päästä. Hyvä juttu se vain taitaa olla! Makean juoman kaveriksi pyöräytin huippunopeaa naposteltavaa, joita olen tehnyt jo useampana iltana eri vähän versioina. Yleensä olen käyttänyt näihin voitaikinalevyistä rullattuihin suolapaloihin kinkkua, mutta se mokoma oli eilen loppunut. Täytteeksi levitin ensin votaikinalevyille kauttaaltaan valkosipuli-yrttituorejuustoa, murustelin fetaa ja ladoin päälle vielä reippaasti juustosiivuja. Rullat voi voidella kananmunalla ennen paistoa, mutta tykkään enemmän vedellä sivellyistä. Yksinkertaista, (rasvaista) ja hyvää! ;)

Loppuilta menikin sohvalla peiton alla makoillessa ja katsellessa Madventuresin uusintoja.

Olen heikko kiusauksille. Toisinaan ainakin! Olin eilen Rillun kanssa pitkästä aikaa kaupungilla kieppumassa ja hypelöimässä vaatteita. Satuimme käymään Kekäleessä ja kuin tilauksesta siellä sai kaikista tuotteista kantiskortilla -15%. Pakkohan se oli käydä lääppimässä Guessin tuotteita, joissa olikin yksi erittäin houkutteleva laukku. Musta, sopivan kokoinen ja siinä oli kivoja yksityiskohtia. En oikein tiedä mikä Guessin koruissa, laukuissa ja kelloissa muhun oikein vetoaa, koska en voi vastustaa niitä. Himotuslistalla olisi ainakin yksi pari vuotta mielessä pyörinyt kello, mutta ehkäpä se nyt ei ole niin akuutti juttu, vaikka se niin nätti olisikin. :P Nyt kun saisi vielä aikaiseksi hankkiutua ikivanhoista kaappiin mytätyistä laukuista eroon, sillä nyt mulla on kaikki mitä tarvitsen. <3

Iltapäiväksi mulla ei ole tiedossa mitään mainittavaa ohjelmaa, mutta illalla olisi tosiaan synttärit+tuparit yhdistelmä, josta taisin mainita aikaisemmin. Lahjastressiltäkin vältyttiin, kun kävin hommaamassa kahden kaverin kanssa yhdessä annettavat lahjat jo alkuviikosta. Pikainen kynsifixaus lienee ainakin tarpeessa, koska muutamat timantit ovat lähteneet omille teilleen.

Turhantärkeää

Aamuni alkoi tänään varsin tehokkaasti. Ensiksi mainittakoon nähneeni erittäin vastenmielistä unta, ja uni ei tuntunut päättyvän milloinkaan. Heti silmät auki saatuani muistin, että mulla on H&M:n paketti odottamassa noutoa Ärrällä, mutta en ollut varma onko se enää siellä. Pikainen katsaus saapuneisiin tekstareihin paljasti paketin olevan siellä säilytyksessä viimeistä päivää, joten kiskaisin äkkiä vaatteet niskaan ja kipitin kaupoille. Salaa teki mieli jättää paketti hakematta, mutta päättelin noutamattomasta paketista koituvan jonkinlaisia sanktioita. Paketti sisälsi niinkin tärkeitä juttuja kuin kaksi timanttikoristetta (mihin mä niitä edes ajattelin ripustaa???), sohvalle leopardikuosisen tyynynpäällisen (johon mulla ei oo sopivaa sisustyynyä) ja tummansinisen pitsisomisteisen mekon. Mekko on oikein soma, mutta ei tuo sininen oikein natsaa tän mun tukan kanssa. Sama virsi kuin vuosi sitten, oli pakki silloinkin ostaa ihan samanvärinen kolttu. MIKSEN TILANNUT MUSTAA! Loistava tilaus Tellu, harkintakykysi teki taas tepposet....

Rupesin miettimään mitä kaikkea olenkaan kuluneen viikon/viikkojen aikana puuhannut. Kertyneestä kuvasaldosta päätellen kaikkea näin hurjan jännittävää:

Olen virkannut punkero-Misulle tuhoutuneen hiiren tilalle uuden. Kylläpä oli tekstiiliartesaanin tutkinnosta hirveästi apua tässä sutturassa, ihan alkaa itkettää. ;D

Hankkinut söpön minikokoisen orkidean, jota en ole ehtinyt vielä tappaa. Kissatkaan eivät ole sitä ahdistelleet. Vielä kun saisin tuon vanhan ja isoja kukkia tuottavan orkidean kukkimaan. Siitä olisin erittäin ylpeä!

No ne RIPSET! Juksasin teitä ja otinkin ripset pois viikkon uhkailujani myöhemmin. Tilanne on aika masentava, mutta ei suinkaan niin paha kuin ehdin jo ajatella. Onhan se kieltämättä aika surkuhupaisaa huomata alaripsien olevan kaksi kertaa pidemmät kuin yläripset. Olen ottanut kaiken ilon irti ripsipidennöksettömyydestä (onko tuo ees sana?) ja pessyt silmiä suihkussa, aamuisin, iltaisin, nukkunut naama tyynyssä ja hangannut niitä. IHANAA! Saatoin myös hämmentyä hieman siitä, etten ole ollut laisinkaan ahdistunut tästä "pienestä" ulkonäön muutoksesta. Ilman meikkiä näytän oikeastaan aika pelottavalta, mutta tämä "luomuna" oleskelu tekee vain hyvää. Osasin käyttää vielä ripsentaivuttimia ja nestemäisen eyelinerin käyttökin sujui kuin vanhalta tekijältä konsanaan. :P

Sain pienen kummilapsen! Eli kavereiden 10 viikkoisen chihuahua urospennun, Maxin. Se on kyllä ihan liian söpöläinen ollakseen totta. Pari iltaa taaksepäin koiralapsi tuli kylään meille kaverin kynsienlaiton ajaksi, joten kissoilla olikin vähän ihmeteltävää. Misusta ei ollut taaskaan seuraa, mutta Vilma oli varsin kiinnostunut pennusta ja se uskalsikin jopa haistelemaan koiraa lähietäisyydeltä.

Pidin pätkisjuustokakun maistajaiset. Vaikka synttäreihini on vielä useampi viikko aikaa, halusin tehdä testiversion niille kaavailemastani juustokakusta. Hyvää oli, mutta ehkä makuuni hieman liian makeaa, vaikken lisännytkään pätkisten lisäksi ylimääräistä sokeria juuri yhtään. Sain jostain mieleeni, että puolukkainen juustokakku voisi olla myös oikein makoisaa ja raikkaampaa kuin tämä...

Viettelen tässä neljän päivän vapaata ja aika on käynyt jo pitkäksi. Viikonloppuna olisi luvassa yhdistetyt kaksosten synttärit ja tuparit, joten sinne käy lauantaina tieni. Jos viikonlopun aikana ehtisi pitkästä aikaa jumppaamaankin, tässä on ollut vähän taukoa. Tästä on hyvä jatkaa pikaisen siivoustuokion pariin, heihei!

Kynsipläjäys

Tämä aamupäivä kului askarrellessa Citydealista kesällä ostamaani PhotoBoxin kuvakirjaa, jonka pyhitin vain ja ainoastaan kynsikuville. Olipa hyvä, että kokosin kirjan tänään, sillä Citydealin lahjakortti olisi ollut voimassa enää huomisen päivän. Sivuja kirjaan kertyi muistaakseni yhteensä 26. Kirja saapuu toivottavasti lähiaikoina ja kerron siitä lisää, kunhan saan sen hyppysiini. Vähän jännittää miltä se tulee näyttämään valmiina. :D

Tässäpä olisi muutamat viimeaikaiset kynnet, jotka taitavat kaikki olla tehty luonnonkynsiin ihan viimeisiä lukuunottamatta:

Omat näpit!

Palataan taas asiaan paremmalla ajalla ja muissa merkeissä. Täytyy lopetella virsi lyhyeen, etten myöhästy töistä! :)

Taas SE aika vuodesta....

Kun hiukseni alkavat vaihtaa väriä! Ihan naurattaa jo valmiiksi :D Aika tarkalleen vuosi sitten menossa oli vastaavanlainen episodi, joka ei malttamattomuuteni vuoksi koskaan kokenut valmistumista. Projektin nimi on siis paluu omaan luonnolliseen väriin. Tai ainakin mahdollisimman lähelle sitä, koska jatkuva tyvikasvun värjääminen ei tee hyvää hennoille hiuksilleni saati edes vähän väliä herkistelevälle päänahalle. Vuosi sitten taisin viihtyä huikeat pari kuukautta punapäänä, kunnes vetäisin tumman värin takaisin hiuksiin.

Homma käynnistyi eilispäivänä sillä, että olin hiusmallina ammattiopistolla kampaajien värikoulutuksessa. Koulutuksen teemana oli hiustenvaalennus ja koulutettavana oli kampaajia ympäri Jyväskylää. Tälläinen hiustenvaalennus koettelee mua, koska haluaisin valmista tulevan heti tai ainakin mahdollisimman nopeasti. Taisin viimeksikin valitella ettei punasävyinen tukka tunnu sopivan oikein minkään vaatteiden kanssa yhteen. Suuret on tämän tyttösen murheet. ;)

Ufohattu

Hiuksiini toistettiin kaksi kertaa väriä poistava käsittely, ei suoranainen värinpoisto, joka olisi tehnyt musta mitä luultavimmin kaljun. Hiukseni ovat yhtä "hyvässä" hapessa kuin ennen käsittelyäkin, mitä ihmettelen suuresti miten ne eivät ottaneet itseensä. En nyt jaksanut ottaa tämänhetkisestä lookista kuvaa, mutta tilanne on aikalailla sama kuin vuosi sitten. Suomennettuna tasaisen punaruskea, mahonki tai miksi tätä nyt kutsuukaan. Näitä vanhoja kuvia katsellessa tuumasin vain, että enpä kaipaa tuotaa otsaa hiostavaa otsatukkaakaan. En niin tippaakaan. Tässäpä siis pari fotoa kuvaa malliksi hiusten väristä:

Mulla on nyt meneillään kaikenlaisia koettelemuksia yhdellä kertaa, kun ripset poistetaan jo ensiviikolla ja nyt hiukseni ovat sangen epäkotoisassa välivaiheessa. Eiköhän vähän helpommaksi muuttuva elo ole kaiken piinan arvoista. Vaikka kyseessä on kuitenkin suht pieniä juttuja, ovat ne olleet näkyvä osa ulkonäköäni. Kun johonkin tottuu, on siitä niin vaikeaa luopua. Onneksi seuraava kampaajakäynti on sovittu tulevalle maanantaille. Tarkoitus on katsoa paljonko tämä tästä vielä yhdellä käsittelyllä vaalenee kokonaisuudessaan ja lisäksi raidoittaa. Usean sentin mittaisen tyvikasvunkin kun saisi piilotettua samalla kerralla. Pitäkää peukkuja etten luovuta leikkiä kesken ratkaisevien vaihein vaan kärsin ja kituutan kunnialla! Mulla on vaan jotenkin niin kohtalokas olo, että voisin vääntää vähän hätäitkua, hihhih. :')