keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Mustia haaveita

Olen salaa vähän haaveillut tatuoinnista. Ensiksi kirjoitin tautoinninsta. Kun osaan kirjoittaa haaveestani niin onnettomasti, olisi ehkä fiksuinta pitääkin se haaveena ettei tule mokailtua. ;) Monen monta vuotta olen pyöritellyt mielessäni jos jonkinlaista kuvaa, mutta en koskaan täysin tosissani. Viimeaikoina tunne on kuitenkin vahvistunut ja olen lähes joka päivä funtsinut asiaa. Mitään ei kuitenkaan ole (vielä) tapahtunut.
Mulla on tapana kyllästyä nopeasti. Oli kyse sitten verhojen väristä, korkojen pituudesta, hiusten väristä tai lempiruoasta. Joskus oma naamakin tympii. Auta armias, jos iholleni päätyisi musteena jokin kuva ja olisin puolen vuoden päästä valmis hankkiutumaan siitä eroon. Onneksi en ole niitä, jotka ovat teininä ottaneet ihoonsa vaikkapa tribaaleja tai jotain ihkuja sarjakuvahahmoja.  Tai olisi tissiin tatskattu ekan poiccixen nimi ja eronne jälkeen pitäisi etsiä aina uutta saman nimistä poikakaveria. Tai olisin suostunut kännisen kaverin tatskaharjoitusten kohteeksi ja olkapäätä koristaisi koiranpaskalta näyttävä ruusu. En sano, että olisi väärin ottaa sellainen, mutta itseäni saattaisi hieman vituttaa. :D
Sanotaan ettei ensimmäistä tatuointia kannata ottaa näkyvälle paikalle. Mihinkäs sitten, kainaloonko vai takamukseen? Tärkeä osa tatuointia on sen sijainti. Tiedän sen verran, että se ei tulisi sijaitsemaan olkapäässä, alaselässä, niskassa, sääressä, reidessä tai edes siellä syvällä takamuksessa. Mieluisimmat paikat olisivatkin ranteen sisäpuoli, kylki tai jalkapöytä. Kaksi näistä rikkoo tuota mestareiden hokemaa mantraa, älä ota ekaa tatuointia näkyvälle paikalle.
On totta, että mieleen tulee ajatus siitä, kun on "aikuinen nainen" tai "vanha mummo" ja on neulannut ihonsa täyteen kuvia. Onko sillä sitten "vanhana mummona" väliä onko ranteessa söpö kukkanen tai jalkapöydässä pinkki sateenkaari. Tätä asiaa pohdiskeltuani voin väittää, että silloin harmittaisi enemmän, jos ei ole toteuttanut itseään nuorena. Voi voi, kun olen nyt vanha ja ryttyinen enkä kehtaa enää koristella itseäni. Näkisin, että kadun mieluummin jotain mitä olen jättänyt tekemättä kuin jotain mitä on elämässä tullut hölmöiltyä.
Pitääkö tatuoinnilla olla jokin merkitys? Pitääkö tässä maailmassa väkisin olla jotain. Onko tatuointi nolo tai harkitsematon, jos se on "vain" kuva, jolla ei ole suurta ilosanomaa? Miettikääpä sitä. Minä mietin myös. En nyt äkkiseltään keksi elämästäni jotain suurta mullistavaa asiaa, jonka merkityksen haluaisin piirtää kuvana iholleni. En myöskään halua vääntää väkisin jotain tekotaiteellista paskaa tyyliin " ooh katsokaapa näitä tähtiä poskissani! Tämä tähti on mun lempikengät, tuo vihreä tähti on sama kuin mun kuollut kaktus ja nuo kolme huonosti piirrettyä tähteä merkitsevät mun kuolleita gerbiileitä".
Nyt mielipiteitä tatuoinneista, puoleen tai vastaan! Tunnustaako joku omistavansa teininä tuherretun kuvan, joka nyt harmittaa? Onko muilla samanlaisia haaveita? ;)

PS. Tässä tais olla mun blogihistorian ekat we♥it-kuvat, omg!

14 kommenttia:

ritu kirjoitti...

Kävin kuukausi sitten vasta ottamassa ensimmäisen tatuointini (http://isitalwaysblackinspace.blogspot.com/2012/02/no-fear-and-while-youre-getting-your.html) ja oon kyllä varma että siihen en kyllästy koskaan. Oikeestaan voisin allekirjottaa kaiken mistä just kirjotit, joten ihan samoilla linjoilla mennään. Just sitä en käsitä, miks joidenkin mielestä tatuoinnilla on _pakko_ olla joku hirrrrveen syvällinen merkitys? Ihan kiva jos niin on, mutta eipä sillä mulle ole väliä, rusetin otin reiteen koska tykkäsin siitä kaikin puolin vaikkei se mulle mitään elämänviisauksia tuokaan mieleen, seuraavalla kuvalla on ihan merkityksensä mut se ei mun mielestä tosiaan oo välttämätöntä.

Ihan oma lukunsa on ne ihmiset, jotka ensimmäisenä kauhistelee että "kai sä tiiät että noi on tossa loppu elämäs ajan!!!!". Oho, onpa yllättävä tieto. Jos on täysissä sielun ja ruumiin voimissa maannut melkein tunnin pöydällä samalla kun reittä raavitaan neulalla + odotellut sitä hetkeä jonkun aikaa, on EHKÄ saattanut kyllä miettiä tatuoinnin hankkimista ja tajuta sen kestävän ilman, että jonkun toisen pitää asiasta muistutella... :D Ja siitä oon erittäin vahvasti samaa mieltä, että mieluummin koristelen ihoani nyt, kun mietin vanhana että oispa sitä nuorena uskaltanut. Vanhana ja ryppysenä iho sitä paitsi roikkuu jo valmiiks sen verran ankeesti, että tuskinpa sitä pieni määrä mustetta merkittävästi pahentaa, samalta se joka tapauksessa näyttää :D

Seuraava tatuointi olis tulossa lapaluun kohdalle ens kuussa, kamalaa kun mietin näitä jo useamman vuoden ja siinä ajassa ehti kertyä liian monta kuvaa, jotka ehdottomasti haluan iholle! Nyt kun löysin loistavan ja mukavan tatuoijan, tekis mieli toteuttaa ne kaikki heti. Onneks raha rajottaa ja kesä, en halua ottaa uutta tatuointia liian lähellä kesää ettei sitten tarvi koko ajan olla varomassa ettei se pala. Ranteeseen haluaisin kanssa kuvaa niiiiin paljon, mutta työt rajottaa siinä kohtaa. Mut kylki ja jalkapöytä on mun mielestä kanssa hyviä paikkoja, alunperin mun pitikin ottaa ensimmäinen tatuointi jalkapöytään mut se odottakoon vähintään syksyyn.

Kamalaa kun tatuointikuume aina kasvaa kun pääsen lukemaan muiden haaveista, ilmotteles sitten kun tän haaveen toteutuminen etenee! :)

Anonyymi kirjoitti...

Heijsan ! Ihan vaan vinkkinä, että kantsii laittaa muilta ottamiinsa kuviin tunnisteet mistä otettu ! Tuskin tykkäävät kuvien levittelystä ilman tunnisteia, mistä on lähtösin...

Tellu kirjoitti...

Pikainen vastaus anonyymille, jos olisit lukenut tarkkaan, olisit huomannut mitä kohdassa PS: lukee ;)

Tellu kirjoitti...

ritu: Kävin kurkkaamassa tautointisi, oli oikein kivannäköinen!

Joo en mäkään näe esteenä, jos ei tosiaan ois sen ihmeellisempää merkitystä. Eihän lävistyksilläkään oo merkitystä. Paitsi mulle ainoa merkitys oli todistaa tissikoruja ottaessani, että uskallan tehdä sen enkä kuole, jos vähän nipistää. Pelkään neuloja yms tajuttomasti, joten lopputulos on tähän nähden erittäin onnistunut. :D

Siinähän se musteläntti möllöttää loppuelämän ja kuvan miettimiseen kannattaa panostaa, jos asia yhtään merkitsee. Ja jos tatuoinnistaan joskus haluaa eroon, poistomenetelmät kehittyvät kokoajan. Pidetään nyt oletusarvona sitä, että siitä ei halua eroon vaikkapa nyt 10 vuoden sisällä.

Ranne on kyllä kaikista houkuttelevin paikka! =) Mulla ei työt rajoittaisi sitä, mutta jokin kuitenkin epäilyttää. Vois hankkia sellasia siirtotatuointeja ja leikkiä niillä :D

Saa nähä miten muijan käy! Kerron kyllä, jos tämä joskus tästä etenee ajatuksista tekoihin.

Henna kirjoitti...

Mun täytyy sen verran kompata anonyymiä, ettei toi weheartit oikeen riitä lähteeksi...

Mutta jee, kivoja tatskasuunnitelmia! Ootko miettinyt jo jotain tiettyä kuvaa? :)

Tellu kirjoitti...

Nooooo suodaan tän kerran anteeksi ettei oppitunnit lähteiden oikeaoppisesta merkitsemisestä ole jäänyt kaaliini ;p

Jotain tosi yksinkertaista pitäisi sen olla. Tuollaiset mustalla piirretyt sydämet on kivoja ja tähtöset myös. Ei mikään omaperäinen idea, mutta ei sitä muita miellyttääkseen otetakaan. Kaunolla kirjoitetut tekstit nappaa myös, mutta mielessä ei ole mitään sopivaa lausetta =) Sen tiedän, että värejä siinä ei missään nimessä käytettäisi.

Taija kirjoitti...

Mulla on haaveena melko pieni tatuointi juurikin jalkapöytään tai ranteen sisäpuolelle. En vaan oo löytäny/keksiny just sitä kuvaa tai teksiä, minkä haluaisin, joten en pidä kiirettä tatuoinnin oton kanssa. Mielummin mietin kaikessa rauhassa, kuin elän jossain vaiheessa loppuelämäni kyllästyneenä johonkin kuvaan.

Tatuoinnilla ei siis tarvitse mun mielestä olla mitään erikoista merkitystä, kunhan itse pitää siitä.

Anonyymi kirjoitti...

Pakko kysyy, onko sulla siis nännilävistys vai ymmärsinkö väärin? P.S mahti blogi

Tellu kirjoitti...

taijjja: Oikea asenne, parempi miettiä kuin kohta katua. Ja jos ei keksi mieleistä kuvaa niin sittenpähän on ottamatta mitään. Tiiän pari tyyppiä joiden oli "ihan pakko saada joku tatzzzkaaaaaaa" ja siltä lopputulokset näyttääkin, hehheh :')

Anonyymi: Kiitti kiitti! Ihan oikein ymmärsit :P

Jenniemi kirjoitti...

Mun mielestä ei tarvi mitään erityistä merkitystä olla, mutta kannattaahan sitä tietty jotain harkintaa käyttää kun melko ikuisia ovat.

Ite juuri tovi sitten uskalsin ensimmäisen(http://tuplaongelma.blogspot.com/2012/02/mustetta-iholle.html)ottaa ja mitään kummempaa tarinaa ei ole. Jostain pienehköstä, söpöstä ja tyttömäistä olin jo tovin haaveillut, sillä meno muuten aika äijäilyä on. Tovin kuluttua otan samanlaisen toiseen kankkuun :)

Jenniemi kirjoitti...

Hihi, rusetit taitavat olla muodissa. Upea rusetti Ritullakin ylhäällä!

Tellu kirjoitti...

Jenniemi: Magee oli sunkin rusetti! Aika paljon on rusetteja (+tähtiä, kukkasia, sydämiä, timantteja, nimikirjaimia...) näkynytkin ja sieviähän ne ovatkin =)

Anonyymi kirjoitti...

http://inhimillinenturhamaisuus.blogspot.com/search/label/Tattoo

Postauksesi on kuin minun suusta. :) tatuointia en ota ennenkuin salama iskee kirkkaalta taivaalta ja tiedän palavasti tahtovani jonkun tietyn.

Tellu kirjoitti...

Mukavaa etten oo yksin ajatuksineni ja olen samaa mieltä sun kanssasi =) Tatuointiahan ei ole mikään PAKKO saada, joten ei mitään hätiköityjä johtopäätöksiä!