Pink things

Hikiset terveiset täältä 5. kerroksen pätsistä, sulan ihan kohta! Kerrankin kun aurinko paistaa, ei oikeastaan tee mieli mennä ulos, koska minimittaisimmat shortsit ja topitkin tuntuvat olevan liikaa. Meidän huushollissa ilmastointia ei ole nimeksikään ja tuuletin on kellarissa lukkojen takana, kuinkas muutenkaan. Onneksi huomenna lähdetään pariksi yöksi kesämökille rentoutumaan, sitä olenkin tässä jo hetken odotellut. Oikeastaan tekisi mieli mennä sinne vaikka viikoksi, mutta sitten pitäisi ottaa kisukit mukaan. Ei kehtaisi aina vaivata naapureita tai muita tuttuja kissojen ruokinnalla+vessojen siivouksella. Ensimmäinen koettelemus olisi saada pakattua molemmat riiviöt kuljetuskoppaan ja kuljettaa ne määränpäähänsä. Ei niitä vapaana tulisi mieleenkään siellä metsässä pitää, mutta mökissä ne pärjäisivät siinä missä täällä kotosallakin. Voin jo melkein kuvitella, kun Misun häntä vain vilahtaisi ja sitä kattia ei kyllä enää nähtäisi. Saas nähdä koittaako kissoillekin pieni lomamatka. :D

Kultu tuli kotiin ja väänsin hälle illallisen kera herkullisten kiisseliannosten <3

Omien kynsien kasvatus sujuu kovan geelin suojissa kiitettävästi, kiitos kysymästä. Geelit eivät tunnu irtoavan kynsistä kirveelläkään, mikä on erittäin positiivista. Kynsiä geelatessa täytyy muistaa sulkea oman kynnen kärki geelin sisään ettei geeli irtoa kokonaisena liuskana kynneltä. En myöskään ole onnistunut katkaisemaan huikean pitkiä kynsiäni, mikä vähän pelottaa. Tavoitteena olisi kynsistä mahdollisimman teräväkärkiset, vaikka on tämä pyöreä muotokin vaihteeksi ihan siedettävä. :D Voisin kuvitella näiden olevan jo hyvässä mitassa kuukauden parin kuluttua, jos vahingoilta vältytään. Pitkistä tipeillä jatketuista kynsistä luopuessani epäilen retkahtavani niihin takaisin korkeintaan viikossa, mutta hähää - tällä tiellä olen edelleen. Ripsistä en kuitenkaan aio luopua vaikka pitäisi nähdä nälkää. ;)

Multa kyseltiin taannoin miten uudet Vylet Nails-geelit ovat pelanneet käytössä. Vastaukseni on lyhyesti ja ytimekkäästi: hyvin! Geelit kestävät siistinä myös pelkällä luonnonkynnellä. Ostin samaa merkkiä olevan primerin, jota kuivatetaan 30s ajan uunissa ja sillä on varmastikin suuri vaikutus geelien pysyvyyteen. Geeli on melko löysää ja valuu helposti, mutta siitäkin selviää levittämällä vaikkapa useamman ohuemman kerroksen. Olen näihin vallan tyytyväinen ja aion tilata näitä hinta-laatusuhteeltaan kiitettäviä purnukoita jatkossakin. <3

Menetin lauantaina myös festarineitsyyteni!!!! Pompittiin ystäväiseni kanssa intoipiukeina Pipefestin katsomossa, asustautuneina kuin kaksi marjaa. Löysin meille alennusmyynneistä parit pinkit asusteet, aurinkolasit Seppälästä ja rannekorut Ginasta. Festareiden ikäraja vähän arvelutti etukäteen, mutta onneksi alueella oli kaikinpuolin asiallinen meno ja ihmiset olivat hyvillä mielin. Me oltiin tosiaan siellä yhden päivän lipulla ja tultiin viimeisen esiintyjän jälkeen yöllä kotiin koisimaan. Yöksi en välttämättä olisi halunnut edes jäädä, telttaan varsinkaan. Kotimatka oli kuitenkin vain n. 45minuuttia. Parhaan esiintyjän pystin annan ehdottomasti SMC:lle ja Eräkoiralle, ihan parasta, mahtavaa, loistavaa ja upeeta! Ensivuonna uudestaan! :D

Eräkoira <3

Tajusin tänään, että rallitkin taitavat olla tällä viikolla. Siinäpä taas yksi hyvä syy vaihtaa maisemaa ja paeta hulluja rallituristeja. :P

"Pulla päivässä pitää luut piilossa"

Lauantai ilta sujui varsin mallikkaasti parvekkeella mutustellessa tortilloja ja juoruillessa. Kuuluipa tukikohtaamme vaimeasti myös Veturitalleilta kantautuva Suomipop-festivaalien musiikki, onnistuimme juuri ja juuri tunnistamaan Jukka Pojan kappaleita. Täytyy tunnustaa etten ole koskaan ollut minkäänlaisilla festareilla. Viikon kuluttua lähden Pipefestiin, mutta tarkoitus ei ole yöpyä siellä. Käymme tsekkaamassa lauantain tarjonnan, jolloin esiintymässä on esim. SMC Lähiörotat, Lord Est, JVG ja Fintelligens. Saa nähdä miten tälläinen festarineitsyt siellä selviää. ;)

Tein kiireessä hiuksiin pikaiset kikkurat ja väänsin ylikasvaneen otsiksen taas jo tavaksi tulleesti pois kasvoilta. Otsatukaton elämä alkaa sujua jo pelottavan hyvin, hiukset saisivat vain kasvaa vähän nopeammin! Juuri leikattu otsis on tosi hyvännäköinen, mutta se kasvaa äkkiä pituutta ja otsalla roikkuvat hiukset tuppaavat rasvoittumaan inhottavasti. Taistelin myös aina tuulenpuuskia vastaan suihkimalla etuhiuksiin kilon hiuslakkaa, jotta ne pysyisivät edes jonkinlaisessa asennossa.  Aikalailla ainut asia mikä tässä otsatukka-asiassa häiritsee, ovat tuossa hiusrajassa kasvavat lyhyet haivenet. Pahoin vain pelkään niiden olevan ikuinen piina, joten täytynee yrittää opetella elämään niiden kanssa. :D

Latasin Applestoresta helppokäyttöisen kuvankäsittelyohjelman puhelimeen. Sillä voi sommitella helposti monesta erikokoisesta kuvasta koostuvia kollaaseja, pienentää kuvia ja mitähän vielä.  Tuo kollaasien teko on kuitenkin hyvä juttu siinä määrin, mitä puhelimella tulee edes kuvailtua. Tässäpä muutama otos meidän herkutteluhetkestä ja muista illan tunnelmista:

Tänään lähdin vierailemaan isän luona auringonpaisteen  ja hiljaisuuden toivossa. Parvekkeella on niin  mahdottoman tylsää pönöttää (varsinkin kun se on taas ihan kaaoksen vallassa) eikä oikein kiinnosta lähteä vaeltelemaan kävelyteillekään päämäärättömästi. Otin auton alleni, jotta pääsin toetamaan miten se kauan kaivattu aurinko lämmitti, pihalla oli mukavan rauhallista, kesän eka kanttarellikastike maistui hyvältä, mansikkakakku hupeni ja traktori kulki näppärästi.  Mitä sitä lomalainen muuta tarvitseekaan? :D

Edullisia ostoksia ja lauantai-illan suunnitelmia

Olen harrastellut viimeaikoina niukanlaisesti ostosten esittelyä. Blogin alkuaikoina 5 vai peräti 6 (???!!!) vuotta sitten Vuodatuksen puolella piti kuvata jokainen meikki, alerätti, hiusväripurnukka ja ties mikä pieninkin ostos. Olin aikeissa vierailla "yleisöltä suljetussa" blogissamme Vuodatuksessa fiilistelemässä vanhoja kirjoituksia, mutta yllättäen koko sivustolle ei pääse kirjautumaan. Olisin halunnut ihan varmistaa milloin aloimme harrastelemaan blogin parissa. 

Käytiin eilen päiväseltään Tampereella ja samalla ajauduimme jotenkin kummallisesti Ikeaan, taas. Ei siinä mitään, Ikeassa asiointi jaksaa ilahduttaa mua kerta toisensa jälkeen. Rajallisen budjetin takia ansiosta pysyin siellä yllättävän hyvin aisoissa ja lähdin tyytyväisenä (maha täynnä lihapullia) kotiin uusien viinilasien (1,95€/kpl), kukkaruukun (2,95€) sekä kauniin turkoosin torkkupeiton (3,95€) kanssa. Yhtenä päivänä sain mieleeni, että olisipas kiva juoda sidukkaa ja limukkaa kivoista laseista. Näiden kookkaiden punkkulasien muoto miellytti silmää, sen kummemmin näillä laseilla ei tule olemaan mitään tekemistä kyseisen juoman kanssa.

Tein pitkästä aikaa pikkutilauksen H&M:ltä, koska ale-osasto pullisteli toinen toistaan houkuttelevampia tuotteita. Harmi vain, että olin hieman myöhään liikkeellä ja missasin kiinnostavimmat tuotteet sopivien kokojen puutteessa. Uhosin etten osta tänä kesänä yksiäkään uusia bikineitä, kunnes sorruin näihin yhteensä n. 5€ maksaneisiin valkoisiin pyllynpeittimiin. Nämä eivät kai olleet ihan virallisesti samaa sarjaa, mutta samaa sävyä oleva pitsinen yläosa ja tavallinen alaosa sopivat kuin yks yhteen. Jaksan edelleen hämmästellä bikiniyläosien kokomerkintöjä sekä mitoitusta, mutta onneksi olen oivaltanut miten ne toimivat. Ihan kuin noille olisi näillä kesäsäillä kauheasti käyttöäkään, mutta onpa ensikesäksi sitten uudet bikinit. ;)

Tilaus sisälsi myös  mustat ihan perusshortsit sekä valkoisen pitsisomisteisen huivin tyydyttämään pitsisiin vaatteisiin ja asusteisiin roihuavia himojani. Huiville taisi alennusten jälkeen jäädä hintaa 2,95€. Oikea löytö siis!

Ebay-shoppailukin on riistäytynyt taas käsistä. Kuukauden sisään sieltä on tupsahdellut lukuisia pikkupaketteja ja lisää on tulossa. Olen tilaillut muunmuassa ripsitimantteja, erilaisia kynsitarvikkeita ja jännityksellä odotan saapuvaksi kahta erilaista pitsitoppia. Geelikynsijuttujen ääreen pääsemme jahka saan uuniin uudet lamput palaneiden tilalle. Kestiväthän ne käytössä 2 vuotta eli oikein kiitettävästi.

Keittelen parasta aikaa itselleni kunnon padallista valkosipulista kanakeittoa. Valkosipulin maun on  muuten parasta olla läsnä, sillä mätin liemeen 4 kynttä ja valkosipulisulatejuustoa! Itselle joka kerta uuden aterian kokkaaminen on turhauttavaa, joten teen kerralla kunnon satsin, jolla elelen lähes koko viikon. Ruoan jälkeen olen toivottavasti virkistynyt sen verran, että kykenen kehittelemään illaksi jonkin helpon ja kivan maidottoman jälkiruoan. Kenties hedelmiä, marjoja, maidotonta vaniljakastiketta sekä kinuskikastiketta? Illalla olen menossa viettämään iltaa poikaystävän isosiskon luokse. Mua naurattaa jo valmiiksi, kun tiedän meillä olevan taas niin mahdottoman lystikästä. :D Illemmalla saatamme lähteä vielä istuskelemaan kaoottisen yökerhon sijasta johonkin pubiin. 

Tämä täti alkaa nyt syödä ja katsoa Gordon Ramsayn luotsaamaa Kurja Kuppilat-ohjelmaa. Hauskaa iltaa kaikille!

Two spirits ♥

Toissapäivänä juhlistimme kultun kanssa kevyesti 3 vuotista seurusteluamme. Vaihdoimme pikkuiset lahjat ja kävimme "romanttisella" illallisella. Romantiikka tosin karisi sillä siunaamalla, kun ravintolaan laukkasi joukko erään vähemmistökulttuurin edustajia. En haluaisi vaikuttaa ikävältä ihmiseltä, mutta silloin harmitti ettemme valinneet toista ravintolaa, hyvästelimme ruokarauhan ja harmistuimme tarjoilijoiden puolesta joukon ala-arvoiseen käytöksestä. No, onneksi omassa pöydässä oli hyvää seuraa!

Verkkarihemmojen kevyt tappajahauki.

Ajattelin aina nuorena ja ah-niin-naiivina, että seurustelen saati asun jonkun miehen kanssa yhdessä vasta 25-30-vuotiaana. Ei aavistustakaan mistä olin moisen ajatuksen jalostanut,  koska se kuulostaa melko rajoittuneelta. :D Muistan olleeni todella nuori (ehkä 10-13-vuotias), kun haaveilin tapaavani sitten vanhempa miehen, jolla on moottoripyörä, mieluiten vauhdikas kyykkypyörä. Muistan ihastelleeni aina ohitse kaahaavia moottoripyöriä, siinä iässä kuskit eivät tainneet pahemmin vielä kiinnostaakaan. Eräänä hämyisenä heinäkuisena iltana tapasin sitten erittäin kiehtovan miehen, jolla myöhemmin paljastui olevan moottoripyörä.  Tämä onkin todella tärkeä huomio suhteemme alun kannalta, hehheh. :D 

Tätä sankaria ennen kukaan ei ollut onnistunut taklaamaan jalkoja niin tehokkaasti alta, että kiinnostusta riitti - ja riittää edelleen. Siitä hämyisestä illasta alkaen meistä tulikin  todella lyhyessä ajassa kuin paita ja peppu ja tänä päivänä ei ole yhtä ilman kahta.  Aloin viihtyä poikaystävän asunnolla yhä pidempiä ja pidempiä aikoja käymättä näyttämässä kotona naamaa. Seurusteltuamme ehkä noin vuoden ajan, olin pikkuhiljaa onnistunut soluttamaan irtaimistoani miehen asuntoon. Tämä on ensimmäinen kerta, kun asun jonkun muun kuin perheeni kanssa. Olihan se laitettava heti isolleen ja muutettava miehen kanssa yhteen, vaikka en ollut asunut missään välissä yksinkään. Mulle oli iso juttu ihmetellä omaa pinkkiä hammasharjaa sinisen hammasharjan vieressä, otin siitä silloin jopa valokuvan.

Ihmiset ovat kaikki erilaisia. Suhteet ovat myös kaikki toisista poikkeavia. Kukin elää parhaaksi kokemallaan tavallaan.  Jotkut ihmettelevät miten jaksamme aina olla joka paikassa yhdessä ja sulassa sovussa. Tämän enempää suhdettamme tässä analysoimatta voin todeta, että tietenkin joskus toisen touhut ottaa pattiin ja suututtaa, mutta kolmen vuoden aikana meillä ei ole kinastelu sen suuremmasta kuin tiskaamattomista tiskeistä ja pöydällä lojuvista tyhjistä maitotölkeistä. En haluaisi kiduttaa seurustelukumppania ja samalla parasta ystävää riitelemällä ja tappelemalla mitä ihmeellisemmistä asioista.

En halua kuulostaa myöskään omahyväiseltä, mutta mulla on vaan maailman paras poikaystävä, vaikka se lähtikin ilman mua yli 1000 km päähän kotoa. ;) <3

Maalaisjuntti

Viikonloppu selätettiin kaikinpuolin mukavissa merkeissä. Lauantaina olimme kutsuneet tähän meille kaverit syömään niinkin kaukaa kuin tästä meidän alakerrasta. Ruokalistalla oli tacosalaattia erilaisin lisukkeineen, yltiömakeita Passoa-drinkkejä sekä ihka ensimmäinen itsetekemäni juustokakku, mansikkainen sellainen. Olin ajatellut juustokakkujen leipomisen olevan vähintäänkin rakettitieteen tasolla, mutta taisin jälleen erehtyä. Täytyypä kehitellä uudet kinkerit, että pääsen toteuttamaan roihuavia leivontahimojani piirakoiden ja kakkujen muodossa. :D

Illalla jatkoimme vielä baariin asti, koska kaikki meistä eivät olleet käyneet vielä uudessa yökerhossa, Escapessa. Odotukset olivat ehkä liian korkeat, enkä kokenut minkäänlaista WAAAAUU-efektiä.  Suuret odotukset taisivat johtua huhuista, joiden mukaan yökerhon sisustukseen oli käytetty hulppeat 2 miljoonaa euroa.  Tyylikäs sisustus siellä olikin, mutta päällimmäisenä mieleen jäivät  kallis sisäänpääsymaksu, kalliit hinnat, äärimmäisen kusipäiset ihmiset ja ihan liian kovalla pauhannut musiikki. Kai sitä voi pitää positiivisena, että mieleen jäi kyseisestä paikasta edes ristiriitaisia tuntemuksia. ;)

Sunnuntaina lähdimme vielä samojen tovereiden kanssa kevyelle retkelle maalaismaisemiin. Pojat narrasivat kaloja ja me neitoset leikittiin kameralla. Alkuperäinen ajatus oli rynnistää keskelle kauneinta kukkaketoa, mutta eihän tuolla peltojen keskellä sellaista tietenkään ollut. Oli tyydyttävä muihin rekvisiittoihin ja  kuvien teemana maisemasta ja asusteista päätellen taitaa olla Maajussille morsian. :D Kyllä me se ehta kukkaniitty vielä tänäkesänä löydetään! Luontoretken jälkeen jatkoimme  porukassa sunnuntai-iltaa kotitekoisilla hampurilaisilla ja illalla katsoimme raakalaismaisen The Hunters-nimisen elokuvan. Saas nähdä mitä jännää ensiviikonloppuna keksin, kun mies karkaa Norjaan. Ennen hänen reissuunlähtöä juhlimme kuitenkin meidän 3-vuotispäivää! <3

Kuljeta meidät kauas ilta-aurinkoon

Viikko on kulunut jälleen supervauhtia tai sitten ajantajuni on pahemman kerran hämärtynyt, kun ei ole päivittäisiä velvoitteita ja pakollisia toimia. Viikkoon kuului auringonottoa, netissä aleshoppailua, tuhteja kotitekoisia mojitoja a'la Rillu, pitkästä aikaa ravintoloissa herkuttelua hyvässä seurassa sekä pikkukuppiloissa istuskelua.

Oon ihan kriisissä tuon kameran kanssa, josta valitin jo edellispostauksessa. :D Myyntiliike ei ota siitä vastuuta, koska liikkeen antama takuu on sulkeutunut. He kehottivat soittamaan Nikonin huoltoon, josta puolestaan neuvottiin tilaamaan kameralle UPS:n kuljetus ja lähettämään sen heille. Jos huollossa todetaan ettei kameran/objektiivin vika ole aiheutunut käyttäjästä, siinä tapauksessa se kuuluu valmistajan virhevastuun piiriin ja masiina korjataan ilmaiseksi. Jos käy huonommin ja he katsovat käyttäjän kohdelleen kameraa vahingollisesti (mitä en ole tehnyt) niin luonnollisesti musta tulee maksumies lähetyksine kaikkineen. Ja kaikista huvittavinta tässä koko episodissa on se, että kamera on tänään+eilen toiminut ihan normaalisti automaattitarkennuksella. Jännää lähettää tuota yhtään mihinkään, jos se välillä toimii ja välillä ei. :P

Perjantaina piipahdin kaverimme läksijäisissä, kun hän muuttaa toiseen kaupunkiin. Maisemanvaihdos saattaisi tehdä itsellekin terää, mutta loppujen lopuksi ei millään raaskisi jättää jo niin kovin tutuksi tullutta kaupunkia taakseen. Ehkä vielä joskus, ehkä ei, ken tietää. Illan asuksi löysin viimekesänä hankitun beigen hameen ja sen kaveriksi puin mustan tuubitopin. Olin autolla liikenteessä, enkä baariin olisi jaksanut lähteä iltaa jatkamaan, joten asukin sai olla vaatimaton. Hameita ei mun päällä olekaan nähty ikuisuuksiin, joten tämä oli mukavaa vaihtelua! Tykkään kovasti hamosista muiden päällä, mutta itse hameeseen pukeutuneena pelkään vilauttelevani takalistoa kaikelle kansalle. Tämän päähänpinttymän olen tainnut saada kauhistelemalla baareissa vipeltäviä teinejä, jotka könyävät ei edes vesirajaa peittävissä kankaankappaleissa. Huh sentään, onneksi se ikä on jo selätetty. :D

Äsken puolestaan kahvitutin kissaystävällistä Idaa ja hänen poikaystäväänsä, jotka olivat täälläpäin visiitillä pitkästä aikaa. Vaihdettiin kuulumisia, ihmeteltiin maailman menoa ja saatoin myös lietsoa vallitsevaa geelikynsivimmaa eteenpäin. Jaksoin jopa herätä ajoissa aamulla leipomaan mustikkapiirakkaa tarjottavaksi vaniljakastikkeen kera. Valmistaikinapohja pelastaa aina, jos tilanne näyttää vähääkään epätoivoiselta.  Keveistä ennakkoluuloistani huolimatta piirakka onnistui makunsa puolesta odotuksia paremmin ja tämä aina niin kriittinen kotikokkikin oli tyytyväinen. Illan kuluessa on hyvin aikaa tuhota piirakan jäänteet, etenkin kun olen yksin kotona eikä herkkupoliisi ole motkottamassa vieressä. ;D

It's like that, and that's the way it is

Voihan kesä! Viimeaikoina olen ollut enimmäkseen vallan iloisin mielin ja olen lakannut kierimästä välillä hävyttömän ankaraksi äityvässä työttömän itsesäälissä ja hyödyttömyyden tunteissa. Puuhasteltavaa on piisannut kivasti niin kynsien kuin ripsienkin parissa sekä tietysti kesästä nauttimisessa.  Ylipäätään vallitseva vuodenaika vaikuttaa ratkaisevasti mielialaan. Jos olisin tässä tilanteessa talvella (pimeässä, kylmässä,synkässä), olisin valmis hyppäämään parvekkeelta alas tai hautautumaan lumikasaan. Kesällä kaikki tuntuu niin paljon helpommalta: mieli on pirteä, pukeutuminen on helpompaa, kulkeminen käy näppärästi kävellen tai pyörällä eikä tarvitse ahtaa itseään villakalsareiden tuplakerroksiin. ;)

Asu "joltakin" päivältä.

Vasta edellisessä postauksessani taisin uhota olevani mökkikammoinen ja yöpyväni siellä kerran vuoteen, mutta kas vain, maanantaista keskiviikkoon yövyimme missäs muuallakaan kuin kesämökillä poikaystäväni kanssa kahteenpekkaan. Kaksi yötä kului liian nopeasti mukavan tekemisen parissa. Hurjasteltiin mönkijällä eräälle näköalatornille ihastelemaan Keitelettä, paahdettiin moottoriveneellä ruokakauppaan ja eväsretkelle, kalastettiin ja läträttiin rantasaunassa. Ja paistettiin tietysti muurinpohjalettuja a'la Tellu! Nyt kotisohvalla röhnöttäessäni voin tunnustaa, että haluan heti takaisin sinne hiljaisuuteen. Palaneesta ja kirvelevästä nassusta huolimatta! :D

Olen niiiiiiin kauhean harmissani, kun järjestelmäkamerani päätti rikkoutua sopivasti pari kuukautta takuuajan umpeutumisen jälkeen. Automaattisen tarkennuksen moottori (mikälie) ei toimi ja kamera pitää vain ihmeellistä surinaa ja rutinaa. Tämä alkoi joitakin kuukausia sitten, mutta meni ohi yhtä nopeasti kuin tulikin ja kamera toimi täysin normaalisti enkä siksi kokenut kamerasta reklamoimista tarpeelliseksi. Nyt koje on kertakaikkiaan sökönä ja mieli on apea. Manuaalinen tarkennus toimii ihan niin kuin ennenkin, mutta sen käyttö on mulla niin hidasta, joten automaattitarkennus on enemmän mieleen. Huomenna menen liikkeeseen kuitin kanssa keskustelemaan asiasta, eihän useiden satojen eurojen kameran pitäisi simahtaa vuoden käytön jälkeen. BUU!