tiistai 28. elokuuta 2012

Baby boy

Vauvat ovat ihania. Vauvat ovat kauniita. Vauvat ovat pehmeitä. Vauvat tuoksuvat hyvältä. Vauvat ovat iloisia. Vauvoilla on kimeä ääni. Vauvat ovat liikuttavan pieniä. Vauvat ovat avuttomia. Vauvat ovat hellyyttäviä. Tosin mielestäni lähinnä vain, jos kyse on tälläisestä vauvasta:
Olin viikonloppureissulla mummolassa. Mummi ja ukki olivat ottaneet eläkepäiviensä iloksi valloittavan chihuahua uroksen. Pentu täyttää pian kolme kuukautta. Koirakuume kytee sisälläni jatkuvalla liekillä, mutta pintaan sen pulpahtaa aina pentujen kanssa puuhastellessa. Koiran hankinta ei tosin ole ajankohtaista vielä pitkään aikaan. Pieni koira pärjäisi kerrostalossa, mutta haluaisin tarjota lemmikilleni jotakin muuta elinympäristöksi. Lisäksi kaksi teräväkyntistä ja häikäilemätöntä kissaa arveluttaa, mutta tottuivathan ne toisiinsakin joten oppisivat ne sietämään varmasti kolmattakin karvajalkaa. Eikös ole aivan ihana nappisilmä? <3

torstai 23. elokuuta 2012

Ripsipidennys +/-

Ajattelin tehdä ripsipidennyksistä ihan oman postauksen, joten täältä pesee. Ripsipidennyksiä olen käyttänyt pian jo kahden vuoden ajan, eikä loppua näy. Otin ripsipidennykset ensimmäistä kertaa jännityksen sekaisin tuntein, enkä oikein tiennyt mitä niiltä odottaa. Kun ripset olivat valmiit sain kurkistaa niitä heti peilistä. Muistan olleeni jopa hieman pettynyt, koska lopputulos oli kovin luonnollisen näköinen. Luonnollisuudessa ei ole mitään vikaa, päinvastoin! Mutta en halua maksaa jostakin teennäisestä näyttääkseni luonnolliselta ja olevinaan piilotella sitä tosiasiaa, että kehossani on jotakin feikkiä. Alkuun on hyvä todeta, että olen jäänyt näihin koukkuun ja ihan kunnolla. Pitäkää koukuttuminen mielessä ennenkuin astelette kauneushoitolaan hankkimaan räpsyttimiä. ;)

Ripsipidennyksiä päädyin kokeilemaan lähinnä siksi, että minua on siunattu lähinnä ripsien olemattomuudella. Meikkitaitojeni ansiosta takia olen näyttänyt lähinnä pandalta ja tekoripsiä en ole koskaan oppinut käyttämään. Pidennysten myötä olen vähentänyt silmien meikkausta, koska pelkät ripset ja sipaisu vaaleaa luomiväriä tuntuvat riittävältä. Kaivelin koneelta muutaman kuvan, joissa silmät on meikattu ripsarilla sekä silloin kovassa käytössä olleella nestemäisellä eyelinerilla. Kuvista ilmenee, että varustukseni on aika maltillinen. :D
Seuraavilla kerroilla mulla vaihtui ripsienlaittaja, jolle varailinkin huoltoaikoja kerran kuussa, koska olimme samalla aaltopituudella halutun lopputuloksen suhteen. En tiedä ymmärtääkö monikaan, että ripsipidennykset tarvitsevat säännöllistä huoltamista, korjaamista ja täydentämistä pysyäkseen hyvännäköisinä ja edustavina. Niinkin turhamaiseen asiaan kuin pitkät ja upeat ripset saa työnnettyä rahaa ihan tuhottomasti. Liikkeessä  asioidessani uusista ripsistä sai maksaa yli 100€ ja tiukasta opiskelijabudjetista oli liiettävä 50 €/kk niiden huoltoon. Huoltojen hinnan vuoksi huoltokertojen väliä tekee mieli pitää mahdollisimman pitkänä, mutta harvat ja sojottavat ripset ovat masentava näky. Lopulta liikkeessä laitetut ripset eivät enää miellyttäneet mun vakkarikosmetologin vaihdettua työpaikkaa, joten sattuman kautta tutustuin onneksi kotonaan ripsiä tekevään tyttöseen. Hänellä kävinkin piiiitkän aikaa, kunnes siirryin kaverini hoteisiin.

Harmillista, että ripset eivät pysy ikuisesti silmissä vaan karisevat sitä mukaa, kun omakin ripsi irtoaa. Ripsien liimaukseen käytettävät liimat ovat todella tiukkaa tavaraa ja useimmiten ripsienlaittopäivän silmäni punoittavat hieman ja laiton jälkeen vuotavat jonkin verran. Joskus enemmän, joskus eivät laisinkaan. Käytettävät liimat ovat verrattavissa lähestulkoon pikaliimoihin, mikä toisaalta ei ole kovinkaan yllättävää. Milläpä muulla saisi hamaan ikuisuuteen saakka kestävän liimauksen?
Gambiassa rähjääntyy!
Huolto huollolta ripsistäni tuli vain isommat ja tuuheammat. Pian timantitkin astuivat mukaan kuvioihin. Timantithan ovat tyttösten parhaita ystäviä ja lopulta niitäkin oli kimaltava kolmen kappaleen rivi kumpaisessakin silmässä. Haluan ripsiltäni ennenkaikkea näyttävyyttä, joka toteutuu 15 mm mittaisten pidennysten, tuuheuden ja koristetimanttien avulla. Voin kuvitella miten jotkut taivastelevat näitä, mutta 99,9% olen saanut vain kehuja ja ihasteluja. Terveellä järjellä ajateltuna en voi pitää näitä varmasti ikuisesti. Pitkällä välillä voimakas liima saattaa altistaa allergioille sun muille, vaikka eihän ripsiä oikeasti ihoon liimata. Vain ripsen päälle. Silmätulehduksia en ole näiden parin vuoden aikana saanut, mutta olen kuullut kyllä muutamista epäonnisistakin. Epäonnisista, joille on tullut silmätulehduksia tai silmäluomiin ihottumaa, pieniä rakkuloita ja muuta ihoärsytystä, jolloin pidennyksistä kannattaa hankkiutua eroon ja vikkelästi! Kovin hyviä kuvia en räpsyistä löytänyt, joten seuraavan kuvan ylemmät ripset eivät ole ihan uunituoreet. Kuvasta näkee hyvin milten osa ripsistä alkaa repsottaa alempana kuin muut. Huollossa käyn n. 3-4 viikon välein.

Onko teillä omakohtaisia kokemuksia epäonnistuneista ripsipidennyksistä?
Ripsien kanssa oppii elelemään varsin nopeasti. Muutama pikku seikka kuitenkin kannattaa muistaa. Meikkejä ei kannata putsailla öljypitoisilla putsareilla, koska rasva liuottaa ripsiliimaa ja ripset saattavat karkailla ennen aikojaan. Vinksottavia ripsiä ei kannata nyhtää väkisin irti, vaikka miten ärsyttäisi. Siinä rytäkässä irrottaa väkivalloin myös oman ripsen.  Toisinaan jokunen ripsi saattaa sojottaa miten sattuu ja ikäänkuin hangata silmää/luomea, mutta se menee nopeasti ohitse. Muutaman kerran olen herännyt yöllä siihen, kun pidennysripsi on pyörähtänyt silmäluomen alle ja olen lähtenyt sitä vessaan kaivelemaan pumpulipuikon avustuksella. Kerran puolet toisen silmän ripsistä nirhautui varsin kivuliaasti irti, kun katselin telkkaria miehen kainalossa ja hän päätti vyöryä naamani päälle. Siinä vaiheessa alkoi pieni epätoivo hiipiä, kun osa omistakin ripsistä irtosi kokonaan. Sen kummempia vaikeuksia en ole kohdannut. Mitä vähemmän ripsiä sörkkii ja härkkii, sitä pidempään ne kestävät siistinä.

Kuinkas omat pikkuripseni ovat jaksaneet tämän parin vuoden ajan? Alla on eilen otettu kuva, kun pidennykset on poistettu - onneksi vain hetkeksi. Kyllähän tuolla noita ripsiä näyttäisi edelleen kasvavan ja ripset ovat todella lyhyet. Kun  muistelen ripsiäni ennen pidennysten tuloa, en koe kärsineeni ripsien menetyksestä sen kummemmin. Lyhyet ne ovat aina olleet ja tulevat olemaan. Odotettavissa on omien ripsien turmeltumista varsinkin, kun pidennyksiä käytetään pitkiä aikoja yhtä soittoa. Luonnonripset ovat kuitenkin niin hauraita, että niiden päälle liimalla kiinnitetyt synteettiset pidennykset tuovat painoa jonkin verran ja saattavat nopeuttaa oman ripsen irtoamista. Kaiken järjen mukaan omien ripsien ei pitäisi harventua pidennysten käytöstä, mutta ripsien lyhenemiseltä/katkeilulta ei voi välttyä. Kun tottuu kauniin kaareviin, mustiin, paksuihin ja pitkiin ripsiin, karu totuus omista ripsistä lyö äkkiä vasten kasvoja, koska eivät ne ole ikinä olleet tai tule olemaan saman veroiset kuin nuo keinotekoiset kaunistukset. Kuvitelkaapa sama asia hiuspidennysten kanssa: sinulla on upea tuuhea, kenties pitkäkin tukka, mutta pidennysten poiston jälkeen hiuksesi näyttävät vaatimattomilta.

Pitää vaan hyväksyä, että pidennysten poistuttua joskus kauheana päivänä en näytä enää yhtään miltään.  Kyllä sitä hetken jaksoi naureskella radikaalisti muuttuneelle kasvojen ilmeelle (tai mitäänsanomattomuudelle), mutta oikeasti mua kammottaa ajatus ottaa nämä pois ja jatkaa siitä luonnollisemmassa lookissa. Tiedän ettei kukaan ole kiinnostunut mun tai kenenkään muunkaan ripsien pituudesta, mutta kyllä siinä totutteleminen tulee olemaan. Pitäisi ehkä yrittää vieroittautua tälläisistä turhamaisista asioista, mutta monen vuoden käytön jälkeen se on h-e-m-m-e-t-i-n vaikeaa.
Nuo kuvat nähtyään ei tarvitse montaa kertaa miettiä laittaako pidennykset  takaisin vai ei. Jotkut ovat kyselleet miksen kasvata ripsiäni ripsiseerumeilla. Tunnetuimmat seerumit lienevät Neulash tai Revitalash. Asiaa jonkin verran viimeaikoina tutkittuani haluan ehkä pysyä kaukana niistä. Nämä kaksi edellämainittua tuotetta toimivat kuvamateriaalista päätellen tehokkaasti. Lopputuloksena on moni saanut mielestäni kummalliset hapsottavat ja kärpäsen jalkoja muistuttavat ripset. Pitkät ripset on kivat joo, mutta en ole täysin vakuuttunut seerumien todellisista vaikutuksista. Toiseksi jotkin seerumit sisältävät silmänpainetaudin hoitoon käytettäviä ainesosia. Ei välttämättä suoraan kyseistä ainetta, mutta hyvin samankaltaista samoin ominaisuuksin toimivaa johdannaista. Asiantuntija en tässä asiassa tietenkään ole, joten asiasta kiinnostuneet voivat käydä kurkkimassa seuraavia linkkejä INCImix-blogiin:

http://incimix.wordpress.com/2012/01/19/ripsiseerumi-revanssi/

Jokainen on vapaa työntämään itseensä mitä aineita haluaa, mutta näiden tietojen varjolla seerumin käyttöön ehkä aukeaa uusia näkökulmia. Samalta sivustola löytyy tietoa myös ripsiliimoista yms tököteistä. :)

Toivottavasti joku jaksoi lukea tämän ripsipainotteisen sekamelskan!

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Parit asut ja kevyt hiuskriisi

Vatsanväänteiset ja flunssaiset huomenet vaan kaikille. Minkähän lie basillin olen onnistunut nappaamaan, kun olo on  hatara. En millään viitsisi sairastua tämän enempää, koska viikonlopuksi olen lähdössä pikkuveljen kanssa mummoiloimaan Joensuun laitamille. Kunhan saan kammettua tässä aamupäivän mittaan miekkosen tuolta sängystä ylös, pääsen vihdoinkin ripsihuoltoon kaverin luo. Eihän vasemmasta silmästä puutukkaan kuin puolet ripsistä ja tänään aamulla oikeankin silmät ripset olivat kokeneet viimeisen niitin. Saas nähdä millaiset tuksuripset mulle loitsitaan. ;)

Löysin koneelta muutamat julkaisemattomat asukuvat menneiltä viikoilta ja ne tulevat tässä:

Ensimmäisissa releissä kävin Venlan kanssa shoppailupainotteisilla treffeillä. Eihän meidän pitänyt tavatakkaan kuin noin vuosi sitten, mutta homma toteutus pääsi sittemmin hiipumaan. Juttua riitti ja lystiä oli, tuitui! :D
Tässä imelässä vaaleanpunaisella ja pitsihörhelöillä höystetyssä asussa vierailtiin kavereiden luona.  Hörhelöä hörhelön päälle. Olen vähän ihastunut tuohon valkoiseen toppiin, jonka tilasin pitkällisen väripohdinnan päätteeksi ebaysta. Nyt ehkä houkuttelisi tilata sama vaate muissakin väreissä, mutta toisaalta olisi hyvä käyttää ensiksi muita vasta hankittuja vaatteita eikä haalia niitä lisää kaapin tukkeeksi. Kyseistä toppia saa vaaleankeltaisena, mustana, meloninpunaisena, harmaana sekä hempeänä vaaleanpunaisena ja tekisi mieli ostaa ne kaikki! Maksoin tuosta Kiinasta luokseni matkustaneesta hörselöstä n. 6 €, joten ei voi olla kovin suuri synti harkita toisen ostoa?? :D
Viikko taaksepäin saimme nauttia vielä hellesäästä, joten kiskaisin jalkaani minishortsit ja päälle löysin jonkun iänikuisen topin, jonka olisi voinut tuosta kuvasta päätellen silittää ennen käyttöä. Mitäs pienistä. ;)

Näitä kuvia katsellessa olen tyytyväinen, kun ryhdyin kasvattamaan otsahiuksia pois. Vaikka otsatukka tuokin erilaista ilmettä kasvoihin, sillä on taipumusta hiostaa otsaa ja rasvoittua ikävän nopeasti. Otsatukan kautta päädyin (jälleen) pohdiskelemaan hiusteni väriä. Olen tässä jo muutaman viikon miettinyt niiden kohtaloa. Mieli tekisi rysäyttää päähän värinpoisto tai kaksi, mutta pelkään tosissani ettei hennot hiukset kestä sitä. Jo viimetalviset kampaajalla tehdyt kevyehköt vaalennuskäsittelyt tekivät hiuksista katkeleivat ja hapsottavat, joten voitte vaan miettiä mitä niille kävisi pienen kotiparturoinnin seurauksena. :D Haluaisin edelleen sellaiset keskiruskeat/vaaleanruskeat raidoitetut hiukset, jotta vaaleaa tyvikasvua ei tarvitsisi peitellä kuukauden välein.
Jos/kun hiukset ovat välivaiheessa yhtään punertavat, tulen hulluksi ja sorrun värjäämään ne tummaksi. Kyseessä on siis varsin hankala yhtälö. Vaalennushoukutukset alkavat käydä liian suuriksi ja yritän lohdutella itseäni jo etukäteen sillä tiedolla, että hiukset (luojan kiitos) kasvavat takaisin.  Jos totta puhutaan, tekisi mieli vetää vaan pokalla kaljuksi ja aloittaa hiusten kasvatus puhtaalta pöydältä. Harmi vain, että olen niin ulkonäkökeskeinen, että kaljuna oleilu vasta olisikin sietämätöntä. Olen toki jalostanut tätä kalju-ideaa harkitsemalla peruukin ostoa, niin sänki kasvaisi salaa peruukin suojissa, aamulla löisi vaan kivan tukan päähän ja lähtis viilettämään.

Kolmantena vaihtoehtona äiti lupasi sponsoroida kampaajareissun, jos leikkaisin ihan lyhyet hiukset. Ei siinä muuten mitään, mutta pelkään näyttäväni ihan pojalta, lyhyet hiukset on haastavaa laittaa ja mies saisi elämänsä traumat, kun tyttöystävän tilalla onkin pitkäripsinen pikkupoika....

AAAAAARGH, MITÄ MÄ TEEN?!?!

lauantai 18. elokuuta 2012

Hämikset

Kuinka moni on ollut Spiderman-juhlissa? No mepäs oltiin eilen! Juhlistettiin poikaystävän siskon synttäreitä teemajuhlien merkeissä. Juhlakalu oli löytänyt asiaankuuluvaa rekvisiittaa hämppimies astioista ja juhlatunnelmaa nostattavista kartonkihatuista lähtien. Musta tuntuu, että jokainen tekemäni postaus menee samalla kaavalla. Kerron olleeni illanistujaisissa ja seuraavaksi hehkutan tohkeissani, miten hyviä ruokia oli tarjolla. Täytyy varmaan perustaa oma erillinen ruokablogi, jossa voin pulpattaa ruoka-aiheista sieluni kyllyydestä ja fiilistellä illanistujaisten parhaimpia paloja. Toisaalta elämäni on hyvinkin ruokakeskeistä, joten niiltä jutuilta tuskin voitte välttyä ihan kokonaan. :D
Lähtiessä mulle iski housukriisi. Yläosana on Vilan pitsitoppi, mutta kokeilemani alaosat olivat kaikki niin tylsän värisiä, että oli pakko turvautua samoihin keltaisiin pöksyihin kuin viikko sitten.  Ostin kesän alussa Ginasta neonoranssit housut, jotka olivat hirmukivat ennen ensimmäistä konepesua. Väri haalistui merkittävästi ja kankaassa on jotain ihmeellisiä tummia länttejä, jotka eivät taida lähteä pois. Onpa niitä sitten hirmu kivaa pitää, kun porukka katsoo, että ei osaa tyttö vaatteitaan pestä kun on noin likaiset housut. Täytyy kokeilla vielä tahranpoistajaa tai sitten teen niistä suosiolla shortsit tai kengän kiillotusrätin. ;(
Yritän tässä kasailla kamppeita parin yön mökkireissua varten, kun auringonpaistetta näyttäisi olevan vielä tarjolla. Onneksi ihan kohta pääsee pois täältä autojen hälystä, olen niin kyllästynyt  tuohon metakkaan kuin ihminen olla voi. Tylsää pitää kesäisin ikkunoita ja partsin oveakaan auki, kun kokoajan kuuluu kauhea kohina ja ihmisten ölinä. :'(

Katselin yksi päivä (puoli)tosissani asuntoja vähän kauempaa kuin keskustan läheltä. Löysinkin muutaman kivan saunallisen+pihallisen rivaripätkän vähän syrjempää, mutta sieltä keskustaan kulkemiseen olisi pakko olla bussikortti. Toisaalta ehkä syrjäisemmän sijainnin voisi hyväksyä oletuksena, että saa olla suhteellisen rauhassa ja hiljaisessa paikassa. Eipä siellä keskustassa nyt niiiin paljon tule asioitua tarkemmin mietittynä. Mutta toisaalta kaverit asustelevat keskustassa. Kuukauden aikana käyn siellä hädintuskin pari kertaa kauppojen aukioloaikoina ja muutamia kertoja baareissa ilta-aikaan. Olen aina haaveillut asuvani ihan kaupungin ydinkeskustassa, mutta nyt tarkemmin ajateltuna en ehkä haluakaan. Houkutus alkaa käydä suureksi, ei kai siinä muuta kuin pakkaisi kimpsut, kampsut, kissat ja muuttaisi kamat muualle. Haaveenani oli tosiaan rivitaloasunto, jossa olisi pieni piha, johon voisi rakentaa kissoille pikkuisen ulkohäkin. Kyllä niidenkin poloisten kelpaisi. :D 

Näissä mietteissä aurinkoista viikonloppua!

torstai 16. elokuuta 2012

Neonii osa 2.

Kynsijuttua kynsijutun perään! Eilisten kesäkynsien jälkeen oli vaan ihan pakko uudistaa omatkin nakit vähän pirteämpään kuosiin. :D Otin heti herättyäni viilan käteen ja vanhat geelit ja koristelut saivat kyytiä. Tarvitsisin henkilökohtaisen kynsienviilaajan, koska se on niiiiin hidasta ja hankalaa hommaa. Varsinkin kun yhteistyötä tekee vasenkäsi sekä karhea viila, epäonnisimmat kynsinauhat saavat osansa viilasta.
Kynsiin käytin eilisten puheideni mukaisesti neonpinkkiä ja neonkeltaista, joita sekoittelemalla syntyi aikas mukavan sävyistä oranssia. Pinkin, oranssin ja keltaisen yhdistelmä on yllättävän kiva, johtuu varmaan niiden räikeydestä. Eilisten kynsien tyyliin ripottelin geelin päälle erikokoisia ja sävyisiä hileitä ja lopuksi maalailin akryylimaalilla muutamiin kynsiin leoparditäpliä. Sain VIHDOIN  kätösiini tarpeeksi kapeakärkisen siveltimen, kun ujuttauduin kaverin siivellä Kinnusen tukkupuolelle ja löysin sieltä tämän. 8)
Liukuvärjäys toimii mielestäni paremmin vähän pidemmissä kynsissä näiden töppöjen sijaan, mutta eivät nämä kuitenkaan ole yhtään pöllömmät! Vähän mua hämää myös tuo oikean käden nimetön, jonka kynsi aikaa sitten repesi tapaturmaisesti ja sen kasvu on ollut hitaanlaista. Eiköhän sekin vielä saa nuo muut pituuskasvussa kiinni, että saan joku kaunis päivä tasamittaiset kynnet. Yritin viilailla kynsistä jo vähän terävämmät pyöreiden kärkien sijaan, ja olo tuntuu heti kotoisammalta. <3

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Neonii!

Laiteltiin kaverille kunnon kesäkynnet neonkeltaisella ja neonoranssilla geelillä, päälle ripoteltiin asiaankuuluvasti erikokoisia hileitä. Kynnenkärjissä on käytetty oranssia geeliä, joka on vähän kuin liukuvärjätty kohti keltaista geeliä ettei kahden eri värisen geelin väliin jäänyt selkeää rajaa.  Kynnen liukuvärjäys hoitui näppärästi värejä sekoitellessa toisiinsa dottingtoolin kapealla päällä. Kynnet piti tehdä yksi kerrallaan valmiiksi: ensin värigeelit, sitten hileet märkään värigeeliin, kynsi hetkeksi uuniin ettei geelit valu mihin sattuu. Kun kaikki kynnet olivat valmiina, käytettiin koko käsi kerralla uunissa pidemmän aikaa. Nuo Sanna Taralta tilatut värigeelit ovat varsin löysiä, joten ne valuvat helposti iholle. Itseasiassa kyseessä taitavat olla ndedin geelit, joita Sanna Tara jälleenmyy, koska purkeissakin lukee valmistajan kohdalla nded. ;O
Tuossa yläpuolella olevassa tarvikekuvassa neonkeltainen näyttää ihan joltain muulta kuin keltaiselta, mutta todellisuudessa se on tosiaan kirkasta kuin mikä. Laitoin kumpaakin geeliä kynnelle vain yhden kerroksen, mutta toisella värikerroksella lopputulos saattaisi olla vieläkin kirkkaampi. Viimesilaus tehtiin oransseilla fimo-tähdillä, jotka koristavat kummankin käden nimettömiä sekä peukkuja. Peukkuihin tähtiä tuli kaksin kappalein. <3 Minä olisin halunnut tunkea tuonne vielä timantteja sun muuta sälää, mutta ehkä siinä vaiheessa homma olisi mennyt vähän yli. Pääasia, että me kummatkin olemme tyytyväisiä lopputulokseen, oli niitä timantteja tai ei. :D
Mulle iski pitkästä aikaa oikein kynsikateus! Sellainen iskee, kun itsellä on aika neutraalit, jopa hieman tylsät kynnet, ja näkee toisella räiskyvän värikkäät ja kimaltavat kynsimet. :D Tekisi mieli tehdä itsellekin näin värikkäät kynnet, mutta luultavasti huomattavasti lyhyemmät kynteni hukkuisivat tuohon värien ja kimalteiden paljouteen. Mutta toisaalta en voi ehkä vastustaa kiusausta, vaikka vasta laitoinkin omatkin kynnet kuntoon. Kynsipotilaan kanssa mietiskeltiin keltaisen+oranssin lisäksi muita hyviä väriyhdistelmiä ja tuumimme, että neonpinkki+neonkeltainen voisi olla päheä yhdistelmä sekin. Pinkkiä ja keltaista liukuvärjätessä syntyisi jonkin sävyistä oranssia, joten kylläpä olisi kynsissä väriä.  Aijai, siihen vielä hileet sävy sävyyn...

Kukas tulisi viilaamaan mun kynnet, että pääsen toteuttamaan himojani? ;) 

Ja mitäs tykkäätte tämänkertaisista kynsistä?

maanantai 13. elokuuta 2012

Kulmakarvakatastrofi

Useimmat vaaleilla/lähes läpinäkyvillä (<3) naamakarvoilla siunatut ovat varmastikin tutustuneet kulmakarvojen ja kenties myös ripsien kestovärjäykseen. Tämä on pieni tarina siitä, kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Nettiputiikki, josta tilaan myös ripsipidennysripset, myydään kulmille erisävyisiä kestovärejä ja niiden hapetteita edulliseen hintaan. Nämä kaksi purkkia maksoivat yhteensä n. 10€ ja materiaalia noissa taitaa olla melkein loppuelämäkseni. Ainakin noin suunnilleen. Tuotekuvauksessa luki, että erityisesti ammattilaiset suosivat näitä tuotteita ja ajattelin näiden sopivan hyvin myös tälläiselle kotikutoiselle värjärille.
Mulla on ollut kaupasta ostettuja Refectosilin väripakkauksia, joissa on kaksi minimaalisen pientä tuubia väriä+kehitettä sekä suojat silmäripsille. Kyseinen marketeistakin saatava väriaine ei ole erityisen tehokasta ja värjäystulos on jäänyt monesti liian vaaleaksi pitkästä vaikutusajasta huolimatta, vaikka värinä on ollut tummanruskea. En valitettavasti löytänyt kuvia kulmakarvoistani ihan luonnontilassa, mutta tässä maistiaisiksi pari kuvaa niistä kulmakynällä maltillisesti vahvistettuna. Ilman värjäystä/kynän käyttelyä kulmat ovat huvittavat blondit haivenet.
Eihän siinä, sekoittelin väriseokset valmiiksi ja sudittelin mönjät reippaalla kädellä. Annoin värin vaikuttaa yhtä kauan kuin tuon aikaisemmin käyttämäni heikkotehoisemman väriaineen, eli noin 20 minuuttia. Vartin kohdalla kulmia alkoi poltella ja kirvellä mystisesti, mutta en malttanut vielä pestä aineita pois naamasta. Älykästä, sillä kirvely jatkuikin sitten koko loppuillan ja iho punoittikin hieman siltä alueelta. Hetken minä jo ajattelin, että turpoaako mun otsa ja pää allergisen reaktion vuoksi ja kuolenko hengenahdistukseen, niin kuin tiedettävästi epäonnisimmille värjäreille on valitettavasti tapahtunut. Tiukkaa tavaraa tämä väriaine, pitäkää varanne vaikutusajan kanssa! ;P
HERRAJUMALA JA KISSANVIIKSET! En ollut tunnistaa itseäni, kun olin pyyhkinut kulmakarvani värin alta esiin. Väri oli tarttunut ihan huolella myös ihoon kiinni, mutta onneksi sain lievennettyä tilannetta hinkkaamalla väriä (muutenkin kirvelevästä) ihosta meikinpoistoaineella. Meininki näytti siltä, että olisin värjäillyt naamakarvoja hiusvärillä, olisi pitänyt ottaa siitäkin vaiheesta kuva. Mies onkin jaksanut kuittailla ahkerasti uudistuneesta ilmeestäni. Kuvissa nuo ei ole enää niiiiiin karseat, mutta aikamoiset kurtistelukulmat nämä ovat vieläkin. Onneksi en ollut tuolloin  heti värjäystuokion jälkeen menossa mihinkään ihmisten ilmoille, olisi meinaan saattanut hävettää hiukan.

Ensikerralla tiedänkin sitten pitäytyä pikkasen lyhyemmässä värin vaikutusajassa ja levitellä värit tarkemmin, jotta vältyn toiselta vastaavalta episodilta. Ei tämä kulmien värjäilykään onneksi niin vakavaa ole, etteikö nyt jo naurattaisi, vaikka peilistä kurkistaakin äkäisen näköinen mörkö!

lauantai 11. elokuuta 2012

Summer partyt ♥

Eilen meillä oli tyttöjen kesken oikein mainiot pirskeet, otsikon mukaisesti summer partyt. Uhmasin viikko sitten edelleen kytevää Nelly.com-vihaani ja tilasin kaverin kanssa puljun aleosastolta Vilan valkoiset pitsitopit, joista koot tuntuvat olevan kaupassa aina loppu. Topille oli läiskäisty hinnaksi 4,95€, joten ei tarvinnut montaa kertaa miettiä tilatakko vai ei. Tilaus saapui sopivasti perjantain postin mukana. Kesäjuhlien henkeen sopivasti kiskaisin ylleni siis uuden toppini sekä pirteän keltaiset farkut. Löysin korurasian uumenista myös ison kukkasormuksen, jonka olen löytänyt joskus jostain ja poiminut talteen. :D Bleiseristä taidan pitää kerta kerralta enemmän. <3
Vaikka kesää ei eilisen +12 asteinen sää nähnytkään, tunnelma ei siitä viilentynyt. Ilta hurahti ihanien tarjoilujen äärellä: oli muutamaa makoisaa salaattia, piirakoita ja juomia. Piirakat maistuivat mulle vähän turhan hyvin. ;) Täytteenä yhdessä oli ainakin tonnikalaa, fetaa, katkarapua ja muistaakseni purjoa. En tunnustaudu kovinkaan suureksi tonnikalan ystäväksi, mutta tässä yhteydessä se maistui todella hyvältä. Tiedänkin siis mitä aion seuraavaksi kokeilla! Seurassakaan ei ollut valittamista, vaikka en entuudestaan kovin montaa tytöistä tuntenutkaan.
Sitten kuvat alkoivat muuttua kirjaimellisesti lennokkaiksi, joten tähän on hyvä lopettaa ennen kuin menetän kasvoni lopullisesti. ;D

perjantai 10. elokuuta 2012

Happy couple

torstai 9. elokuuta 2012

Kauhukynnet

Kynsienkasvatusprojekti etenee ihan kivaa vauhtia. Kynnenkärjet ovat kasvaneet peräti jo n. 0,5 cm ja nämä alkavat näyttää ihan oikeilta kynsiltä, geelin ja koristeiden ansiosta tosin. Haluamaani mittaan on vielä matkaa, joten ei auta muuta kuin odotella ja geelailla kynsiä ajankuluksi. Alkajaisiksi haluan pelotella teitä kynsillä au naturel. Tälläinen kivikautinen näky paljastui geelikerrosten alta (älkää välittäkö parista unohtuneesta geelinrippeestä), ei noita kärsineitä paperinohuita repaleita voi ainakaan kauniiksi kehua! :D
Viimeksi kynsissä oli pinkkiä ja hopeaa, joten vaihteenvuoksi käytin tällä kertaa valkoista ja violettia. Violetti hiletys ei kauheasti erotu, mutta timanteista värin jopa havaitsee läheltä tihrustaessa. En oikein hallitse siistin smilelinen tekoa, joten valkoisiksi sutattujen kärkien rajan piilotin ovelasti  leoparditäplien piirtoyrityksillä, joita vaikeutti liian kömpelö sivellin. Kunpa jostain löytäisin ihan superohuen siveltimen, jolla saisi aikaiseksi hyvinkin pikkutarkkaa näperrystä.
Apteekista löytyi näpsäköitä nukkaamattomia puhdistuslappuja, 400kpl/ alle 5€.
Kun ryhdyn koristelemaan kynsiä, mulla ei yleensä ole ajatustakaan millaista lopputulosta haen takaa. Lähes poikkeuksetta koristelu riistäytyy hallinnasta ja kynnet on tupattu täyteen erilaisia hileitä, värigeeliä, timantteja ja maalauksia. Eli suomeksi sanottuna ne näyttävät siltä, että niissä olisi vähän liikaa kaikkea. Minkäs teet, kun sattuu olemaan tälläinen harakka, joka ei voi vastustaa kimallusta ja krumeluuria.  Jos ottaisin kynsiliikkeessä vaikkapa ihan perus siistin ranskalaisen manikyyrin, kyllästyisin siihen päivässä ja liimaisin ne kotona täyteen säihkyviä somisteita. More is more! :D Jos vertailukohtana pidetään tuota ihan ekaa kuvaa niin mikä tahansa siitä tilanteesta poikkeava on vain ja ainoastaan kotiinpäin. Vai mitä luulette? ;) 

Lopuksi lisättäköön kaverille tekemäni piiiitkät kynsimet ehkä kuukauden takaa, kun parvekekukatkin olivat vielä hengissä. Kynsissä on käytetty neonkeltaista hilettä, joka näytti lopulta enemmänkin vihreältä. Sen lisänä vaaleanvihreää tikkuhilettä, timantteja ja pari kiivi-fimoa.
On noita kynsiä tullut tehtyä enemmänkin kuin nämä kahdet, mutta ei niistä ikinä muista ottaa fotoja todisteeksi. Täytyy yrittää ryhdistäytyä, koska niitä on kuitenkin aina niin mukavaa katsella ja ihmetellä jälkikäteen. :)