Kotihiiri

Perjantai-ilta kului kotona rauhallisissa merkeissä. Kävin pitkästä aikaa saunassa hikoilemassa. Vaikka meillä on saunavuoro joka perjantai, en tule siellä juuri koskaan käyneeksi. Ehkä asiaan vaikuttaa vahvasti se, että kyseessä on taloyhtiön sauna, eikä oma yksityinen lauderivistö, jossa säännöllisesti istuisi vain kaksi takamusta ja ehkä jopa kahdeksan tassuakin. Saunareissulla oli hyvä tilaisuus muhitella hiuksissa kevyesti sävyttävää hiusnaamiota, jonka vaikutus tehostuu lämpimässä.

Saunan jälkeen maistui siiderikin pitkästä aikaa hyvältä. "Tilasin" kavereilta Tallinnasta tuliaiseksi pari lavaa mansikka-limesiideriä, mutta tällä juomatahdilla saan nautiskella niistä vielä vuodenkin päästä. Hyvä juttu se vain taitaa olla! Makean juoman kaveriksi pyöräytin huippunopeaa naposteltavaa, joita olen tehnyt jo useampana iltana eri vähän versioina. Yleensä olen käyttänyt näihin voitaikinalevyistä rullattuihin suolapaloihin kinkkua, mutta se mokoma oli eilen loppunut. Täytteeksi levitin ensin votaikinalevyille kauttaaltaan valkosipuli-yrttituorejuustoa, murustelin fetaa ja ladoin päälle vielä reippaasti juustosiivuja. Rullat voi voidella kananmunalla ennen paistoa, mutta tykkään enemmän vedellä sivellyistä. Yksinkertaista, (rasvaista) ja hyvää! ;)

Loppuilta menikin sohvalla peiton alla makoillessa ja katsellessa Madventuresin uusintoja.

Olen heikko kiusauksille. Toisinaan ainakin! Olin eilen Rillun kanssa pitkästä aikaa kaupungilla kieppumassa ja hypelöimässä vaatteita. Satuimme käymään Kekäleessä ja kuin tilauksesta siellä sai kaikista tuotteista kantiskortilla -15%. Pakkohan se oli käydä lääppimässä Guessin tuotteita, joissa olikin yksi erittäin houkutteleva laukku. Musta, sopivan kokoinen ja siinä oli kivoja yksityiskohtia. En oikein tiedä mikä Guessin koruissa, laukuissa ja kelloissa muhun oikein vetoaa, koska en voi vastustaa niitä. Himotuslistalla olisi ainakin yksi pari vuotta mielessä pyörinyt kello, mutta ehkäpä se nyt ei ole niin akuutti juttu, vaikka se niin nätti olisikin. :P Nyt kun saisi vielä aikaiseksi hankkiutua ikivanhoista kaappiin mytätyistä laukuista eroon, sillä nyt mulla on kaikki mitä tarvitsen. <3

Iltapäiväksi mulla ei ole tiedossa mitään mainittavaa ohjelmaa, mutta illalla olisi tosiaan synttärit+tuparit yhdistelmä, josta taisin mainita aikaisemmin. Lahjastressiltäkin vältyttiin, kun kävin hommaamassa kahden kaverin kanssa yhdessä annettavat lahjat jo alkuviikosta. Pikainen kynsifixaus lienee ainakin tarpeessa, koska muutamat timantit ovat lähteneet omille teilleen.

Turhantärkeää

Aamuni alkoi tänään varsin tehokkaasti. Ensiksi mainittakoon nähneeni erittäin vastenmielistä unta, ja uni ei tuntunut päättyvän milloinkaan. Heti silmät auki saatuani muistin, että mulla on H&M:n paketti odottamassa noutoa Ärrällä, mutta en ollut varma onko se enää siellä. Pikainen katsaus saapuneisiin tekstareihin paljasti paketin olevan siellä säilytyksessä viimeistä päivää, joten kiskaisin äkkiä vaatteet niskaan ja kipitin kaupoille. Salaa teki mieli jättää paketti hakematta, mutta päättelin noutamattomasta paketista koituvan jonkinlaisia sanktioita. Paketti sisälsi niinkin tärkeitä juttuja kuin kaksi timanttikoristetta (mihin mä niitä edes ajattelin ripustaa???), sohvalle leopardikuosisen tyynynpäällisen (johon mulla ei oo sopivaa sisustyynyä) ja tummansinisen pitsisomisteisen mekon. Mekko on oikein soma, mutta ei tuo sininen oikein natsaa tän mun tukan kanssa. Sama virsi kuin vuosi sitten, oli pakki silloinkin ostaa ihan samanvärinen kolttu. MIKSEN TILANNUT MUSTAA! Loistava tilaus Tellu, harkintakykysi teki taas tepposet....

Rupesin miettimään mitä kaikkea olenkaan kuluneen viikon/viikkojen aikana puuhannut. Kertyneestä kuvasaldosta päätellen kaikkea näin hurjan jännittävää:

Olen virkannut punkero-Misulle tuhoutuneen hiiren tilalle uuden. Kylläpä oli tekstiiliartesaanin tutkinnosta hirveästi apua tässä sutturassa, ihan alkaa itkettää. ;D

Hankkinut söpön minikokoisen orkidean, jota en ole ehtinyt vielä tappaa. Kissatkaan eivät ole sitä ahdistelleet. Vielä kun saisin tuon vanhan ja isoja kukkia tuottavan orkidean kukkimaan. Siitä olisin erittäin ylpeä!

No ne RIPSET! Juksasin teitä ja otinkin ripset pois viikkon uhkailujani myöhemmin. Tilanne on aika masentava, mutta ei suinkaan niin paha kuin ehdin jo ajatella. Onhan se kieltämättä aika surkuhupaisaa huomata alaripsien olevan kaksi kertaa pidemmät kuin yläripset. Olen ottanut kaiken ilon irti ripsipidennöksettömyydestä (onko tuo ees sana?) ja pessyt silmiä suihkussa, aamuisin, iltaisin, nukkunut naama tyynyssä ja hangannut niitä. IHANAA! Saatoin myös hämmentyä hieman siitä, etten ole ollut laisinkaan ahdistunut tästä "pienestä" ulkonäön muutoksesta. Ilman meikkiä näytän oikeastaan aika pelottavalta, mutta tämä "luomuna" oleskelu tekee vain hyvää. Osasin käyttää vielä ripsentaivuttimia ja nestemäisen eyelinerin käyttökin sujui kuin vanhalta tekijältä konsanaan. :P

Sain pienen kummilapsen! Eli kavereiden 10 viikkoisen chihuahua urospennun, Maxin. Se on kyllä ihan liian söpöläinen ollakseen totta. Pari iltaa taaksepäin koiralapsi tuli kylään meille kaverin kynsienlaiton ajaksi, joten kissoilla olikin vähän ihmeteltävää. Misusta ei ollut taaskaan seuraa, mutta Vilma oli varsin kiinnostunut pennusta ja se uskalsikin jopa haistelemaan koiraa lähietäisyydeltä.

Pidin pätkisjuustokakun maistajaiset. Vaikka synttäreihini on vielä useampi viikko aikaa, halusin tehdä testiversion niille kaavailemastani juustokakusta. Hyvää oli, mutta ehkä makuuni hieman liian makeaa, vaikken lisännytkään pätkisten lisäksi ylimääräistä sokeria juuri yhtään. Sain jostain mieleeni, että puolukkainen juustokakku voisi olla myös oikein makoisaa ja raikkaampaa kuin tämä...

Viettelen tässä neljän päivän vapaata ja aika on käynyt jo pitkäksi. Viikonloppuna olisi luvassa yhdistetyt kaksosten synttärit ja tuparit, joten sinne käy lauantaina tieni. Jos viikonlopun aikana ehtisi pitkästä aikaa jumppaamaankin, tässä on ollut vähän taukoa. Tästä on hyvä jatkaa pikaisen siivoustuokion pariin, heihei!

Kynsipläjäys

Tämä aamupäivä kului askarrellessa Citydealista kesällä ostamaani PhotoBoxin kuvakirjaa, jonka pyhitin vain ja ainoastaan kynsikuville. Olipa hyvä, että kokosin kirjan tänään, sillä Citydealin lahjakortti olisi ollut voimassa enää huomisen päivän. Sivuja kirjaan kertyi muistaakseni yhteensä 26. Kirja saapuu toivottavasti lähiaikoina ja kerron siitä lisää, kunhan saan sen hyppysiini. Vähän jännittää miltä se tulee näyttämään valmiina. :D

Tässäpä olisi muutamat viimeaikaiset kynnet, jotka taitavat kaikki olla tehty luonnonkynsiin ihan viimeisiä lukuunottamatta:

Omat näpit!

Palataan taas asiaan paremmalla ajalla ja muissa merkeissä. Täytyy lopetella virsi lyhyeen, etten myöhästy töistä! :)

Taas SE aika vuodesta....

Kun hiukseni alkavat vaihtaa väriä! Ihan naurattaa jo valmiiksi :D Aika tarkalleen vuosi sitten menossa oli vastaavanlainen episodi, joka ei malttamattomuuteni vuoksi koskaan kokenut valmistumista. Projektin nimi on siis paluu omaan luonnolliseen väriin. Tai ainakin mahdollisimman lähelle sitä, koska jatkuva tyvikasvun värjääminen ei tee hyvää hennoille hiuksilleni saati edes vähän väliä herkistelevälle päänahalle. Vuosi sitten taisin viihtyä huikeat pari kuukautta punapäänä, kunnes vetäisin tumman värin takaisin hiuksiin.

Homma käynnistyi eilispäivänä sillä, että olin hiusmallina ammattiopistolla kampaajien värikoulutuksessa. Koulutuksen teemana oli hiustenvaalennus ja koulutettavana oli kampaajia ympäri Jyväskylää. Tälläinen hiustenvaalennus koettelee mua, koska haluaisin valmista tulevan heti tai ainakin mahdollisimman nopeasti. Taisin viimeksikin valitella ettei punasävyinen tukka tunnu sopivan oikein minkään vaatteiden kanssa yhteen. Suuret on tämän tyttösen murheet. ;)

Ufohattu

Hiuksiini toistettiin kaksi kertaa väriä poistava käsittely, ei suoranainen värinpoisto, joka olisi tehnyt musta mitä luultavimmin kaljun. Hiukseni ovat yhtä "hyvässä" hapessa kuin ennen käsittelyäkin, mitä ihmettelen suuresti miten ne eivät ottaneet itseensä. En nyt jaksanut ottaa tämänhetkisestä lookista kuvaa, mutta tilanne on aikalailla sama kuin vuosi sitten. Suomennettuna tasaisen punaruskea, mahonki tai miksi tätä nyt kutsuukaan. Näitä vanhoja kuvia katsellessa tuumasin vain, että enpä kaipaa tuotaa otsaa hiostavaa otsatukkaakaan. En niin tippaakaan. Tässäpä siis pari fotoa kuvaa malliksi hiusten väristä:

Mulla on nyt meneillään kaikenlaisia koettelemuksia yhdellä kertaa, kun ripset poistetaan jo ensiviikolla ja nyt hiukseni ovat sangen epäkotoisassa välivaiheessa. Eiköhän vähän helpommaksi muuttuva elo ole kaiken piinan arvoista. Vaikka kyseessä on kuitenkin suht pieniä juttuja, ovat ne olleet näkyvä osa ulkonäköäni. Kun johonkin tottuu, on siitä niin vaikeaa luopua. Onneksi seuraava kampaajakäynti on sovittu tulevalle maanantaille. Tarkoitus on katsoa paljonko tämä tästä vielä yhdellä käsittelyllä vaalenee kokonaisuudessaan ja lisäksi raidoittaa. Usean sentin mittaisen tyvikasvunkin kun saisi piilotettua samalla kerralla. Pitäkää peukkuja etten luovuta leikkiä kesken ratkaisevien vaihein vaan kärsin ja kituutan kunnialla! Mulla on vaan jotenkin niin kohtalokas olo, että voisin vääntää vähän hätäitkua, hihhih. :')

Neulash

Kuinkas sitten kävikään! Kävin tänään vähän ostoksilla, koska on aika ottaa seuraava askel (toivottavasti) vähän helpompaan elämään.

Muistatte varmaan aikaisemman ripsipidennyksiä käsittelevän postauksen, jossa uhosin etten luovu ripsipidennyksistä ikinä. Nyt vaikuttaisi kuitenkin siltä, että jos haluan pelastaa vielä jäljellä olevat ripset, olisi kaikista viisainta poistaa pidennykset ja antaa omien ripsien toipua kaltoinkohtelusta. Pahimmassa tapauksessa ripsille voi käydä samoin kuin liikaa nypityille kulmakarvoille, ne eivät välttämättä kasva enää ikinä takaisin. Otin omista ripsistä eli ripsettömyydestä kuvan noin kolme viikkoa sitten. Hupaisaa, että alaripset ovat pidemmät kuin ylhäällä:

Homman nimi on siis tämä: ostin pariksi kuukaudeksi riittävän Neulash-ripsiseerumin, jonka toimivuudesta olen 99% varma. Pieni puteli maksoi 89€ eli aika hemmetisti, mutta jos tuloksia alkaa tulla säännöllisen käytön ansiosta, on se rahansa arvoinen. Kun poistan pidennykset, omat ripseni ovat lähes niin lyhyet ettei niihin saa kunnolla laitettua ripsiväriä. Aloitan seerumin käytön heti tänään ja pidennykset saavat luvan lähteä kokonaan niiden ränsistyttä ihan täysin. Eli about parin viikon päästä. Näkyviä tuloksia luvataan aikaisintaan kuukauden käytön jälkeen, viimeistään kahden. Vähän jännittää miten kohdallani käy, koska ripsieni lähtötilanne on niin surkea. :D

Alunperin epäilin hieman seerumin sisältämää silmänpainetaudin hoidossa käytettävää ainejohdannaista, mutta asiaa lisää tutkittuani en muista törmänneeni kuin ehkä yhteen-kahteen tapaukseen, jossa seerumin on kerrottu aiheuttaneen jonkinlaista ihoärsytystä. Jos joitakin epäilyttäviä viboja ilmenee, tuotteen käytön voi lopettaa. Pidän peukut pystyssä, että tämä toimii minullakin niin hyvin kuin olen muiden kokemuksista ymmärtänyt! Ikuisia räpsyripsiä ei tälläkään aineella voi loitsia. Ripset palautuvat pikkuhiljaa ennalleen, kun seerumin käyttö loppuu. Kiva käyttökierre saadaan tälläkin aikaiseksi siinä missä hiusväreillä, ripsipidennyksillä ja rakennekynsillä. ;)

Kävin ostamassa vielä uuden ripsarin, kun oikein innostuin. Ripsiväriä olen käyttänyt parin vuoden ajan sattuneista syistä vain alaripsissä, joten tälle tulee kyllä käyttöä. Tätä Lumenen Blueberry-mascaraa käytin ennen pidennyksiä ja olin tähän oikein tyytyväinen, joten eiköhän se aja asiansa edelleen.

Yritän muistaa ottaa kuvia, kun ripsipidennykset häipyvät ja oletettavia tuloksia alkaa pitkän ja piinallisen odottelun jälkeen näkyä.

PS. Jee!

Paperinarupalleroiset

Mulle iskee aina toisinaan pakottava tarve päästä askartelemaan. Oli kyse sitten itse väsätystä tiilisestä tv-tasosta, verhokoristeista tai tällä kertaa paperinarupalloista. Usein askarrellessa idea on jostain kumman syystä parempi kuin itse toteutus, mutta onneksi niitä onnistuneitakin juttuja syntyy toisinaan. :D  Tässäpä tulee summanmutikkainen ohje tekemiini paperinarupalloihin.

 Hommaan tarvitset:

- Paperinarua! Ostin itse tuollaista vähän leveämpää nauhaa, koska rupesin nuukailemaan melkein 10 euroa maksaneen paperinarurullan kanssa. 0:)

- Liimaa.

- Ilmapalloja. Ostin ensin kuvassa näkyviä vesi-ilmapalloja, mutta totesin ne huonoiksi tähän hommaan. Niiden muoto oli kaukana pyöreästä, joten kävin ostamassa ihan tavallisia ilmapalloja.

- Koristevalosarjan

Sekoitin pakasterasiassa liimaa ja vettä tasaiseksi seokseksi. Törmäsin jossain ohjeeseen, jossa neuvottiin sekoittamaan liimaa ja vettä 1:1 suhteessa. Itse taisin laittaa liimaa liian vähän, mutta ensikerralla olen taas viisaampi. Halutun kokoiseksi puhalletun ilmapallon päälle kieputellaan liimaliemessä huolella kasteltua paperinauhaa ristiinrastiin. Tämän jälkeen kuivunutta liimaa revitään sormista vielä seuraavanakin päivänä. Muistan miten lystiä lapsena oli nyhtää kuivunuta erikeepperiä käsistä, en vain muista miksi se oli niin kivaa :D

Ripottelin paperinauhan päälle valkoista hilettä liiman ollessa vielä märkää. Hopeinen hile olisi näkynyt selvemmin, mutta nyt paremman puutteessa oli tyytyminen tuohon valkoiseen. Jätin tekeleet kuivumaan muovipussin päälle noin vuorokaudeksi ennen seuraavaa vaihetta.

Kun liima oli kuivunut, oli aika poksautella ilmapallot. Ensimmäinen pallero olikin tuhoontuomittu, kuten kuvasta näkyy. :D Paperinauha oli liimaantunut niin tiukasti ilmapallon pintaan kiinni, että ilmapallon tyhjentyessä koko komeus rytistyi sisäänpäin. Se ensimmäisestä yrityksestä. Seuraavissa palloissa tajusin irroitella varovasti paperinarua ilmapallon pinnasta ennen pallon puhkaisua. Posautetun ilmapallon vedin pois sopivankokoisesta rakosesta.

Palleroiseni olisivat olleet pelkiltään aika tylsä näky, joten valosarjaan yhdistettynä niistä tuli aikas kivannäköiset. Työntelin pikkuisia lamppuja pallojen sisälle niiden rakosista ja valmista tuli! Pallot ovat koristeena kukkaruukun juurella pienellä pöydällä. Toinen vaihtoehto olisi sujauttaa ne korkeaan lasimaljakkoon valoineen päivineen. :)