Kynsiroinatilaus

Tein jo hyvän aikaa sitten isohkon tilauksen Ndedille, kun geelit alkoivat osoittaa ehtymisen merkkejä. En kuitenkaan viitsinyt kuvata moneen kertaan nähtyjä rakennegeelejä, perustarvikkeita tai muutamia värigeelejä (neonpinkki, valkoinen..), joten tässä tulisi näytille muutama ihan uusi juttu:

 Hempeä pastellisen oranssi värigeeli on kuin kevät kynsiin tehty <3         

Tilasin kokeeksi kiivaimman "nudekynsivillitykseni" keskellä testiin kaksi luonnollisen väristä, kynsipedin sävytykseen tarkoitettua geeliä. Ylemmästä ruskeasävyisestä geelistä on tullut ehdoton suosikkini! Väriltään se ei toki ole noin tummaa kuin geeli purkissa ollessaan antaa olettaa. Lisäksi se on koostumukseltaan toooooodeeeeella paksua. Alemman kuvan pinkki geeli on todellisuudessa erittäin läpikuultavaa. Useammalla levitetyllä kerroksella kynnelle saa aikaiseksi ihan kevyen vaaleanpunaisen sävyn, mutta sen kummemmin se ei peitä.

Ebayn hiletilauskin suvaitsi saapua, nyt on taas kokoelmaan vähän lisää kivanväristä muovisilppua. On tikkuhilettä, mylar-paloja ja isompaa hiletystä. Harakka on mielissään!

Tuossapa oli vielä parit viimeisimmät kynnet. Haluaisin tehdä itsellenikin jotkut kivat ja värikkäät kevätkynnet, mutta inspiraatio omien kynsien laittoon on totaalisen hukassa. Todisteeksi siitä otin tuon viimeisin kuvan :D Pätkäsin kynteni puolet lyhyemmiksi, viilasin ne terävistä pyöreiksi ja yritin selvitä geelauksesta mahdollisimman helpolla & nopeasti. Kauniin tasaisesti viimeistelygeelikin levittyi, mmm. <3

Muodikas terveyspostaus

Uhosin uudenvuodenlupauksien lomassani ryhtyväni vähän tarkkailemaan syömisteni laatua. Kaikkea sitä suuhun on tullutkin laitettua. ;) Pastat, perunat, nuudelit sekä muut veikkulit ystävät ovat olleet lisukelistalla ykkösinä, kun olen alkanut ruokaa laittamaan. Lupasin itselleni yrittää päästää niistä irti pikkuhiljaa. Tai vaihtaa pastan ja riisin tummaan vastaavaan, jos niitä mieli halajaa.

Oon tässä nyt useamman viikon ajan syönyt yllättävän hyvällä menestyksellä kaikkea muuta kuin edellämainitsemiani hiilaripommeja. Kauapasta olen kantanut maustamatonta kanaa, rahkaa, raejuustoa, salaattia ja kasviksia+vihanneksia nyt ylipäätään. Syön päivässä lämmintä ruokaa noin kahdesti, joskus kolmesti. Tämän lisäksi syön tarpeen vaatiessa pientä välipalaa. Oon huomannut nyt kasviksia ja kanaa puputtaessani, että mulla on lähes kokoajan jär-kyt-tä-vä nälkä. Monesti pian ruokailun jälkeenkin. Toisinaan nälkä yltyy sellaiseksi, että voisin syödä vaikka hevosen. Tai kerrostalon. Tai rynnätä kauppaan tyhjentämään sipsihyllyn. Eikö elimistöni ole tottunut vielä uuteen ruokalistaan, ovatko annokset liian pieniä vai mikä tässä mättää. 

Esimerkkejä muutamista viimeaikaisista ruokailuista:

Kuten kuvista näkyy, on tarjolla ollut kanaa, paprikaa, sipulia, kaalia, salaattia, kanaa, paprikaa ja vielä kerran kanaa. Ja yhden kerran riisiä kera kanan&pekonin ;) Mulla ei mielikuvitus veny luomaan kovin ihmeellisiä annoksia noista raaka-aineista, mutta pari lempparia oon jo ehtinyt kehittämään. Ekaan settiin paistetaan pannulla punaista paprikaa, sipulia sekä maustamattomia kanasuikaleita. Mausteeksi soijaa sekä chilikastiketta, muuta se ei minusta kaivannutkaan. Toinen setti sisältää paistettua kananrintaa sekä paistettua keräkaalia kera punaisen paprikan. Mausteeksi samat kuin ekassa annoksessa. Paistettu ja soijalla maustettu kaali on ihan superhyvää! Voisin syödä sitä vaikka loppuikäni, nam. <3 Olen innostunut myös rucola-salaatista, koska siinä on huomattavasti enemmän makua kuin tavallisessa mullalta maistuvassa versiossa eli lehtisalaatissa. Ostin ekaa kertaa kaupasta myös avokadoa ihan kokeilumielessä, mutta se ei oikein napannut. Saattoi tosin johtua siitä, että avokado oli hyvin todennäköisesti viikon aikana ehtinyt ylikypsyä ja pilaantua. :D

Tätä postausta intouduin kirjoittamaan oikeastaan siksi, kun pomppasin tässä yksi aamu juuri herättyäni vaa'alle tsekkaamaan aamupainon. Herranjestas en ole ollut niissä lukemissa moneen vuoteen, pisti vähän hymyilyttämään! Viimevuoden lopussa painoin vielä hyvinkin 3kg enemmän kuin tällä punnituskerralla. En ole laihduttanut ikinä. Painoa en kyttää, käyn vaa'alla aina kun satun muistamaan eli aika harvoin. Yleensä vaaka on hautautuneena vaateröykkiön alle, eli poissa silmistä ja mielestä.

Aloitin ryhmäliikuntatunneilla käymisen viimevuoden puolella, syyskuussa. Oon niin mielissäni, että olen löytänyt itselleni mieluisan lajin. Tunneille lähden aina ihan innoissani ja odotan, että pääsen riehumaan maailman parhaan vetäjän johdolla. Toivon niin kovin ettei hän lopeta tuntien ohjausta ikinä, sellaista muikkelia ei toista ihan heti tule varnasti vastaan :D Tavoite on käydä neljä kertaa viikkoon tunneilla. Aikaisemmin kävin 99% zumba-tunneilla, mutta nyt aion lisätä viikon urheiluihin muitakin tunteja. Zumbaakin on kahdenlaista: tavallista zumbaa ja jammailua kera ylemmässä kuvassa näkyvien käsipainojen eli zumba toningia. Tykkään enemmän ehkä noiden toning sticksien kanssa hillumisesta.

Bodypumppia, steppilautatunteja ja kahvakuulan heiluttelukin kiinnostaisi. Saisi vähän rautaa näihin narukäsiin. Kuntosaleilu ei kiinnosta edelleenkään, mutta vaihtoehtoja on onneksi muitakin. Kävin viimeviikolla ekaa kertaa ever steppilautailemassa. Oliko pikkasen edes vaikeaa, kun laudan ympärille oli kehitetty kunnon koreografia sisältäen hyppyjä, pyörähdyksiä, valonnopeita askelvaihtoja yms. Havahduin välillä seisoskelemasta laudan päältä huuli pyöreänä. Noh, ensikerralla se sujuu taas himpun verran paremmin. ;D

Peilikuvaa tulee sensijaan tsekkailtua päivittäin. Peilistähän sen totuuden näkee, vaaka ei sitä pelkästään kerro. Ruokailumuutosta tehdessäni olen huomannut sellaisen ikävän hiilaripöhötyksen ja turvotuksen hävinneen. Maha ei ole kokoajan sekaisin, enkä ole vähän väliä hermoromahduksen partaalla, kun verensokeri tulee rytinällä alas. Kuten aikaisemmin jo mainitsin, en ole mikään laihduttaja. Salaa mielessäni olen kuitenkin asettanut itselleni pienen tavoitteen, joka ei ole enää kuin vajaan parin kilon päässä. En ota minkäänlaista painetta  siitä, pääsenkö koskaan sinne saakka vai en. Tiedän sen olevan kuitenkin olevan melko helposti saavutettavissa tällä menolla, joten no stress. Ja vaikka sitä en "saavuttaisikaan", ei se minua häiritse :) Ennen kaikkea haluan kohottaa kuntoa, voida hyvin ja siinä ohella myös kiinteytyä. Enpäs kuulkaas tyttäret edes muista milloin viimeksi mulla ois ollut fyysisesti näin hyvä olo!

Tästä postauksesta taisi tulla vähän erilainen sisällöltään, mihin on totuttu. Toivottavasti vaihtelu virkistää, vaikkei tämän tyylisiä juttuja tule jatkossa pahemmin kirjoiteltuakaan.

Uusi vuosi ja uusi tukka

Tällä viikolla oon ollut oikein hemmoteltavana! Tulin äsken kotiin Viitaniemen ammattiopistolta, sillä olin siellä jalkahoidossa kosmetologiksi opiskelevalla kaverillani. Jalkahoito olikin ihan uusi kokemus. Jos se on joka kerta noin mukavaa, on pakko mennä uudemmankin kerran. Paras osuus oli ehdottomasti jalkojen hieronta, ah. Hoitolatuolissa istuessa tuli puhetta, että päähierontakin voisi olla testaamisen arvoinen juttu. Viikon päästä olisi tarkoitus mennä samaan paikkaan kasvohoitoon, jonka suorittaa myös tämä samainen henkilö. Kivaa! :)

Lähes kuukauden mittainen odotus palkittiin, kun pääsin vihdoin ja viimein tiistaina istahtamaan kampaajan tuoliin. Edellisestä vaalennuskäsittelystä on aikaa jo lähes kaksi kuukautta, joten olin ehtinyt hoivailla hiuksiani kosteuttavilla hoitoaineilla ja shampoilla tulevaa koitosta varten. Torikeskuksessa oli vielä tammikuun puolella pieni putiikki, josta sai hyvinkin edullisesti hiustenhoitotuotteita monilta eri merkeiltä. Ostin neljä tuotetta 20 eurolla:

Kotiin kannoin hopeahoitoaineen kirkastamaan raitojen väriä, shampoon kuiville/vahingoittuneille hiuksille, sähköisyyttä vähentävän ja kosteuttavan hiuksiin jätettävän suihkeen sekä hoitonesteen kuivalle päänahalle. Muita ostamiani tuotteita hiuksiin jätettävän suihkeen lisäksi en ole ehtinyt vielä testaamaan. Suihke on onnistuneesti lunastanut lupauksensa vähentää sähköisyyttä, olen erittäin tyytyväinen siihen. Lisäksi suihketta on ilo suihkutella, sillä se tuoksuu niin raikkaan omenaiselta. Moni muukin on tainnut mieltyä tähän tuotteeseen, sillä se on valittu Cosmopolitanin Beauty Awardsin voittajatuotteeksi.

Mutta joo, siihen kampaajareissun tulokseen. Tyvikasvua oli ehtinyt kertyä jo piiitkä pätkä edellisestä raidoituskerrasta, joka ajoittui tosiaan marraskuun alkuun. Ekana me värjättiin tyvi, sitten vaalennettiin  latvat, saatettiin (muistaakseni) laittaa sekaan vähän raitaa, pesun jälkeen levitettiin vielä taittoväri ja lopuksi siistittiin kuivimmat latvat saksilla. Edellisessä välivaiheessa mua eniten ärsytti ehkä se, kun latvat olivat niin paljon muuta tukkaa tummemmat. Nyt hiukseni ovat vihdoin suhtkoht samaa vaaleusastetta tyvestä latvaan.

Tukka ennen:

Tukka jälkeen:

Kyllä nyt taas kelpaa olla, kun tukka on vihdoin hyvännäköinen, lopputulos on mielestäni hyvin onnistunut. Tuntuu vielä ehkä vähän kummalta olla näinkin vaalea, kun lähtökohtana on ollut useiden vuosien ajan tummaksi värjätty tukka. Sain itse otettua vähän epäselviä kuvia, mutta tuolta pilkistää vähän otsista, jossa on huomattavasti vaaleampaa raitaa kuin muualla hiuksissa. Seuraavaa värjäysaikaa minun suositeltiin varailevan vasta joskus touko-kesäkuussa, joten tällä lookilla mennään taas pidemmän aikaa. Kampaajani mukaan hiukset vaalenevat tästä vielä vähän lisää ajan kuluessa, etenkin auringon tullessa takaisin iloksemme.  

Mitäs tykkäätte? ;)

Kissaterkkuset

♥♥♥ T: Vilma & Misu ♥♥♥