8 asiaa minusta

Olinpas taas omatoiminen muikkeli ja päätin haastaa itseni paljastelemaan pitkästä aikaa, tällä kertaa 8 asiaa minusta. Piti ihan selailla vanhoja tämän tyylisiä postauksia, etten moneen kertaa toistaisi samoja juttuja. Tässäpä tulee!

1. Sappeni kiehuu aina bussissa, kun sinne lappaa koululaisia ja muita teinejä. Syystäpä, että he eivät ikinä tervehdi tai poistuessaan kiitä bussikuskia. Haloooooo, missä peruskäytöstavat? Ihan sietämätöntä, ihan rupesi nytkin ärsyttämään. Itsehän pamahdan bussiin aina iloisen tervehdyksen kera, jolloin muutamat kuskit ovat näyttäneen säikähtävän. Ovat kai tottuneet, ettei tarvitse kommunikoida asiakkaiden kanssa. :D Yleensä tunnun olevan myös ainoa, joka huutaa bussin perältä kimeällä äänellä kiitokset, ennen kuin hyppää pois kyydistä.

2. Ensin tulee kinkku, sitten tulee juusto. Jos joku laittaa ne väärin päin, näppäränä tyttönä käännän ne.

3. Haluaisin muuttaa rivitaloon tai  muualle vähän rauhallisemmalle asuinpaikalle. Olis niin siistiä, jos olisi pieni piha, jossa kasvatella kukkia ja tehdä pienen kasvimaan!

4. Kun syön banaania, en voi syödä niitä pitkiä suikaileita mitä niiden kuorista irtoaa. Galtsussa muistan liittyneeni ryhmään nimeltä "miksi baanaaneissa on naruja".

5. Jos Misu pieni ja paksu kissaystäväni ei tule nukkumaan sänkyyn kanssamme, kannan sen monesti sinne itse. On kivaa, kun se kehrää tyynyn vieressä. Niin kuin nytkin tässä sohvalla kainalossa. <3

6. Ovisilmän kautta on hyvä tarkkailla käytävässä riehuvia naapureita. En ikinä avaa ovea, jos en tiedä kuka siellä pimpottaa. Joskus tuijottelen kolkuttelijoita ovisilmän kautta ja toivon, etteivät he sitä tajua. Noh, voiko sitä olla huomaamatta, jos joku siitä silmästä katsoo. :D Kerran joku oli erehtynyt asunnon numerosta ja huudatti meidän ovisummeria ihan huolella alaovelta käsin ilta-aikaan. En luonnollisesti avannut, mutta huvittelin kuuntelemalla ovipuhelimesta miten hän siellä huusi solvauksia, kun "kukaan" ei päästänyt sisälle. Olenpa kamala... :D

7. Salainen (ja muiden kammoksuma) herkkuni on maksalaatikko kylmänä suoraan rasiasta...

8. Olen lähdössä sunnuntaina ystäväni kanssa risteilylle Tallinnaan. Ensimmäisen, ja tähän asti ainoan kerran eläissäni olen ollut laivalla abiristeilyllä eli 2008? Tämä on siis vasta toinen kerta laivalla, jännittävää! :D

Tästä on hyvä jatkaa miettimällä, miten selviän 9-14 kestävästä vesikatkosta. Aika paha! Onneksi sentään tajusin pestä hiukseni eilisiltana. Tänään suunniteltiin vähän, että lähtisi ostamaan vihdoin kukkia ja yrttejä parvekkeelle. Oon tehnyt ahkerasti galluppia muiden kesäkukkatilanteesta, joten ehkäpä itsekin uskalla niitä jo partsille viritellä.

Näitä onkin ootettu!

Ette saletisti varmaan arvaa mitä...

Raikkaita hedelmiä! Niin, ihan kuin niitä ei voisi syödä talvella. :D Thaimaassa ihastuin jälkiruoaksi tarjottuun tuoreeseen ananakseen, joten reissun innostamana oon kiikuttanut kaupasta kotiin jo useamman kappaleen tuota herkkua. Mansikoissa ei ole tähän mennessä ollut makunsa puolesta juuri kehumista, espanjalaisia kun ovat.

 Auringonottoa ja löhöilyä omalla parvekkeella, ihan huippua! Tajusin eilen, että partsilla voi aloittaa paistattelun jo aamulla ysin pintaan ja paahdetta jatkuu iltapäivälle kahteen saakka. Ei tarvi lähteä ees biitsille valtaisan ihmismassan sekaan, en oikein osaa rentoutua siellä. :D Mikäs sen parempaa kuin kesäpäivän aloitus aurinkotuolissa löhöillen...

 ...kera maistuvan aamupalan. Ulkona syömisessä on ihan oma tunnelmansa, täytyy ottaa asiaksi ruokailla partsilla enemmänkin ilmojen lämmitessä. Haluaisin päästä grillailemaankin. Heitettiin tylysti meidän sähkögrilli roskikseen, kun se oli ollut talven ajan parvekkeella. Siksipä se ei ollut ruoanlaittohimoja herättävässä kondiksessa. Uutta tuskin tulee kuitenkaan ostettua tähän hätään, mutta onneksi grillejä löytyy muualtakin.

 Kesämökkeilyä ja rantasaunaa (ei saunanlämmittäjässäkään ole vikaa)! Poikaystävän perheen mökillä on tullut vietettyä monet yöt. Luonnon helmassa on ihanan hiljaista, linnut vain laulelevat ja mieli lepää. 

 Muovipullomerestä tyhjennettyä ja puhtaaksi jynssättyä partsia olen haikaillut jo keväästä saakka, alkoihan se näyttää jo turhan säädyttömältä. Partsin ehostus onkin enää kesäkukkia, minitomaatteja sekä yrtti-istutuksia vaille valmis, sitten kelpaa! Onpahan tälle kesäleskelle jotain tekemistä, kun saa leikkiä puutarhuria kasvien parissa. Halusin ensihätään äkkiä jotain vihreää esille, joten laitoin ruukkuun ikivihreän Ikean muovirehun. ;)

Biksujen esillekaivamista ei tarvitse viivästyttää enää hetkeäkään. Nämä söpöimmät kukka-bikinit EVER löytyivät Thaimaasta. <3 Muutenkin bikinivarasto sai värikästä täydennystä matkan aikana. On myös varsin mukavaa, ettei jokaisella biitsikäryttäjällä ole samoja vetimiä yllään.

Parit vetimet

Tässäpä tulisi näytille pitkästä aikaa parit julkaisukelpoiset asut - muualla kuin sisätiloissa kuvattuna. :) Koulupäivinä tekee mieli pukea jotain kivaa päälle, eikä painella ihmisten ilmoille verkkarit jalassa. Toisaalta aamukuudelta noustessa väsyttää hemmetisti ja pieni laittautuminen tuntuu välillä ylitsepääsemättömältä, koska voisihan siihen käytetyn ajan hyödyntää pidemmillä unilla. Nämä on taas näitä naisen ikuisia ongelmia.

Oon lievästi sanottuna tykästynyt ostamiini vihreisiin housuihin, voisin käyttää niitä joka päivä. Mainitsin aiemmin Vilan vihreistä "maastohousuista" joita en sillä kertaa matkaani napannut, mutta ne jäivät kummittelemaan mieleeni. Saas nähdä onko niitä enää kaupan, kun sinne asti selviän. Kun kyse on mun tuurista ja ajoituksesta (tai sen puutteesta), on lopputulos hyvin ennalta-arvattava. Mutta joo - pitääpä käydä kurkkaamassa.

Sain kissankin pysymään hetken sylissä aloillaan. Paikallaan pönöttäminen ei selkeesti oo sen juttu. ;) Mietiskelin tässä, että pitäisikö hankkia kameralle jalusta, että saisin napsittua kesän mittaan itsestäni & asuista kuvia. :D Kuvaaja on kesällä paikalla ehkä viikonloppuisin, saati aina silloinkaan, eikä peilin kautta räpsityt kuvat mua oikein innosta...

Hiusdonitsi

Kaipailin hiuksiin vaihtelua ainaisen suoratukka-lookin rinnalle. Koen ohuet ja liukkaat hiukseni hieman hankaliksi käsitellä. Mittaa niillä on noin olkapäihin saakka, joten ne ovat vähän sellaiset välimuotoiset. Eivät pitkät, eivätkä lyhyet. Pituutta (tai sen puutetta) enemmän häiritsee niiden ohuus. Ponnarille sitaistuna näyttää kuin päästä roikkuisi latistunut hiirenhäntä. Tarkoitus olisi kasvattaa hiuksia, mutta hitaasti se käy. Mitä tähän astiseen kasvatteluun tulee, otsatukka on hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Toisinaan kyllä kaipailen otsista kasvoja kehystämään, mutta pian sen leikattuani haluaisin sen pois. Onpa vaikeaa?! :D

Katselin blogeista ja youtubesta ohjeita nutturan tekoon. Apuvälineenä ohjeissa käytettiin hiusdonitsia/valkkia. Miksen ole ennen moista konstia tajunnut? Kun joku puhuu hiusdonitsista, tulee ekana mieleen sellaiset värikkäät kangashärpäkkeet, jotka olivat ala-asteella kovaa huutoa ;) Olenkin kovasti ihmetellyt ihmisten hyvin muodostuneita nutturoita, mutta selvisipäs niidenkin salaisuus tälle tallukalle! Sopivan kokoisen ja värisen donitsin löysin Glitteristä. Kun pelkästään omasta tukastani yrittää kasata nutturaa, lopputuloksena on herneen kokoinen nuppi. Ei siis juuri parempi kuin se ohut hiirenhäntä...

Oon monesti valitellut millainen tunari olen hiustenlaiton suhteen. Suorassa tukassa on tarpeeksi haastetta, kihartaessa onnistun kärventämään hiuksia muotoiluraudalla, tupeeraukset eivät kestä tuokiota pidempään ja lakkaa kuluu purkkitolkulla. Huh! Donitsin "asennus" sujui jopa multa näppärästi. Kohtasin vain yhden pikkuisen ongelman: ohuet hiukseni eivät meinaa riittää peittämään donitsia, kuten alemmasta kuvasta tarkkasilmäisimmät saattavat huomata. Eipä tuo nyt kuolemaksi ole, jos läheltä katsottuna hiusten seasta pilkistää vaaleaa valkkia. Ratkaisin ongelman niin, että kreppasin hiusten latvat. Tunnetusti krepattu tukka on runsasta ja muhkeaa, joten sain luihut kutrini taipumaan tahtooni, ja donitsin piilotettua hiusten alle. Latvoja kärventäessä täytyy muistaa suihkia alle lämpösuojaa, mutta kreppailu ei onneksi vaadi sekuntia paria pidempää käsittelyaikaa per kohta.

Toinen ongelma voisi olla vajaamittaiset haivenet, jotka tykkäävät pöllytä hiusten ollessa kiinni. Ongelmaa siitä ei kuitenkaan synny, koska pahimmat  karkulaiset sain aisoihin sipaisemalla päällimmäisiin hiuksiin Tigin purkkatahnaa, jonka jälkeen vedin liisteröin tukan tiukalle ponnarille. Purkkatahna nimi siitä, että kyseinen muotoilutuote on erittäin taaaaaahmeeeeaaaa ja venyvää. Ja tuoksuu Tigille tuttuun tyyliin ihan karkille. <3

Tälläisen nutturan teko on helppoa ja nopeaa, sen jaksaa kiepauttaa aamulla puoliunessakin. Koristeeksi vielä nättejä pinnejä, värikäs kangaskukkanen tai nuttura ihan sellaisenaan vain! :)

Miljoona vuotta oon onnellinen

Näin se viikko taas hujahti ohi yksineloa vietellessä, illalla koittaa sankarin kotiinpaluu. Jotenkin sitä aina suunnittelee tekevänsä kaikenlaista jännää, kun puoliso on reissussa, mutta hyvin vähän mitään  mainitsemisen arvoista on saanut aikaiseksi. Tärkeimmät tapahtumat ovat varmaan viikon ajalta olleet keskellä sänkyä X-asennossa nukkuminen kissat kainalossa, kaikenlainen sotkustelu ja murustelu sekä laadukkaan musiikin kovalla soittelu. Tässä kirjoitellessa muunmuassa kuolematon J. Karjalainen pauhaa uusine kappaleineen. Ihan parasta on availla äänihuulia ja hoilottaa kappaleiden mukana, sitä kun ei tule julkisesti tehtyä. Pienestä sitä ihminen voikin tulla iloiseksi! 8-)

Mystisyyden verhoa raottaakseni voin paljastaa kesän mennessä opiskelujen parissa, myynnin ammattitutkinto on siis homman nimi, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan. Olen istunut koulun penkissä vasta toista viikkoa. Mukavaa on kuitenkin ollut, luokkatoverit mukaanlukien! Elättelen toki edelleen toiveita valinnasta kosmetologin opintoihin. Tälläissa näyttötutkintoihin perustuvassa koulutuksessa on se hyvä puoli, että niitä voinee halutessaan jatkaa myöhemmin siihen mistä jäi, jos oletuksena nyt pidetään syksyllä hakemaani kouluun pääsyä. Sellaista!

Oon tainnut paasata aikaisemminkin aiheesta itselleen kokkailu. Se äärimmäisen tylsää ja ylitsepääsemättömän tuntuista, mutta nälässä on kurjaa olla. Ratkaisin ruoanlaitto-ongelman isolla ruokasatsilla, jota riittää puputettavaksi useammiksi päiviksi. Yleensä näpsin vaan jotain, enkä vaivaudu tekemään itselleni mitään "oikeaa" ruokaa. Punajuuren ystäviä suosittelen testaamaan punajuuri-jauheliha-feta-punasipuli-sekoitusta, ruokakermassa paistettuna! Myös valkosuklaa-lime-juustokakku on oiva ravinnonlähde, jos paistinpannu on likainen, jääkaapissa on vain valo tai vuorokausi on kuin huomaamatta hurahtanut lähelle puoltayötä...

Aikaiset heräämiset aamuisin ovat olleet yllättävän raskaita näin äkkiseltään, joten oon jo tässä iltapäivän alkumetreillä ihan tööööööööt. :D Siksipä taidankin kokea pienen välikuoleman taas tässä sohvalla, jotta jaksan lähteä illemmalla bodycombattiin. Zzzz...

Materialismionnellisuuttako?

Niinpä niin, hetkeksi ainakin! Kun kissa on pois, hiiret hyppivät pöydillä. Totta tosiaan, minä täällä olen harrastanut pitkästä aikaa kunnon shoppailua sydämeni kyllyydestä. Tuntuu typerältä myöntää, mutta monesti miehen ollessa kotona tunnen toisinaan syyllisyyttä siitä, että tuli taas osteltua jotakin. Onneksi on vielä yllin kyllin aikaa kätkeä ostossaalis kaapin pimeimpään sopukkaan. ;)

Yhtenä päivänä lähdin kaupungille kiertelemään, mielessäni kuva valkoisesta bleiserisä Löytyihän niitä muutama varteenotettava vaihtoehto, mutta tuumasin etten taida kuitenkaan olla bleiserityyppiä pidemmän päälle. Valkoinen takki kesäksi kuitenkin oli ehdottomasti saatava, joten tämä H&M:n luonnonvalkea hopeisin niitein koristettu lyhyt takki löytyi kuin tilauksesta.

Ihastelin kaverini jalassa olleita vihreitä "maastohousuja", löysinkin vastaavat sellaiset Vilasta, mutta ajattelin ottaa varovaisemman aloituksen vihreiden housujen maailmaan yksiväristen ja kuvioimattomien housujen muodossa. Sain vihdoin tuhottua vuosi sitten lahjaksi saadun lahjakortin Ginaan näihin housuihin. Erityisesti innostuin taskujen alla ja lahkeissa olevista vetskareista! Ehdin jo huolestua saanko lahjakorttia käytettyä ikinä, kun Ginan vaatemallisto on muuttunut sesonki sesongilta vain oudommaksi. Sus sentään! :D

Yleensä tuntuu ettei H&M:ltä löydy juuri mitään mieleistä vaatetta, mutta nytpä nämä ostokset taisivatkin painottua sinne. Siellä oli muutamia -30% rekkejä, joista löysin nämä kaksi paitaa: valkoisen pellavaisen tunikan ja mintunvihreän pitkähihaisen. Mintunvihreitä vaatteita mulla ei oo koskaan tainnut vielä ollakaan! Joku saattaa muistaa mun kertoneen aika pahaksi äityneestä pakkomielteestä pitsiin... no eipä taas yllättänyt mitä kassalle lähdin kiikuttamaan.

Guessin laukku on synttärilahja eli aikapäivää sitten hankittu, mutta päivänvalon se näki vasta nyt. Oon vissiin vähän rajoittunut siinä mielessä, että miellän ruskeat laukut kesälaukuiksi ja mustat laukut puolestaan talvikäyttöön. Niin tai näin, povaan tälle kauniille harmaanruskealle käsilaukulle paljon käyttöä. <3 

Melko samaa sävyä edustavat kengät löysin edullisesti H&M:ltä. Olen ostanut usein näitä H&M:n halpoja kesäkenkäsiä ja hintaansa nähden ne ovat kestäneet käytössäni yllättävän hyvin. Kyllä niillä on yleensä kaksikin kesää parhaimmillaan painettu menemään ellen ole onnistunut vaikkapa potkimaan niiden kärkiä ihan rähjäisiksi (mitä tapahtuu usein) tai aiheuttamaan niille muutoin ennenaikaista tuhoa. Harkitsen toisen parin ostoa kaappiin jemmaan... Eilen operoin eteisestä talvikengät pois näkyviltä, vihdoinkin! Tänään voisin järkkäillä kesäkenkäset esille. :)

Kuvasta kiitos Linalle. :)

Koruja, koruja

Eräs teellä alkava harakka on ollut taas vauhdissa. Tilasin meinaan ebaysta muutamia koruja kaulaa sekä ranteita somistamaan. Ebayn käyttö on tässä päässyt vähän laantumaan pikkuhiljaa. Kauanhan sitä vimmaa ehtikin kestää! Jotta taidot eivät pääse ruostumaan, on niitä päästävä säännöllisesti käyttelemään ja verryttämään. Pienen etsiskelyn jälkeen löysin tälläista kivaa, kimaltavaa ja ennenkaikkea huokeaa:

Iskin silmäni tähän musta-hopeiseen ketjuista sekä koristekivistä koostuvaan paksuun kaulakoruun. Tätä kun tottuu pitämään kaulassa, saattavat muut ohuempi ketjuiset ja sirommat korut tuntua suorastaan vaatimattomilta. Nyt himottaisi tilata kesäksi joku ihanan värikäs koru, mutta maltan vielä ainakin hetken mieleni. Mutta kuten sanottua, nälkä kasvaa syödessä. Seuraavaksi varmaan kuljetaan autonrenkaat kaulassa? ;)

Runsaanpuoleista rannekoruvalikoimaa ihmetellessäni törmäsin näihin hopeanvärisiin niittikoruihin, joilla taisi olla hintaa alle euron kappaleelta. Päällimmäisenä on kaksi kappaletta terävää kartioniittikorua ja alimpana on yhden rannekkeen verran ehtaa pyramidi-niittiä - kirjaimellisesti. :D

Viikko loppui

Viikonloppu alkaa olla jälleen selätetty. Takana on muunmuassa Rillun kanssa suoritettu pubirundi Jyväskylän yössä. Kriteerinä kuppilan valinnalle oli lätkävapaa vyöhyke. Ei oltu ihan varmoja sohivatko kumista kiekkoa hullunlailla Sveitsi vai Neuvostoliitto, vai mitkäs ne nyt oikeasti olikaan. ;) 

Nyt on taas vaihdettu kuulumiset ja juoruttu suu vaahdossa, kerrassaan virkistävää! :D Jäljelle hyvän mielen lisäksi jäi myös orastava kurkkukipu, äh sehän tästä puuttuikin. Oon jo pidemmän aikaa ollut vähän umpiossa ja erakoituneena tänne kotiin neljän seinän sisään, mutta talven väistyttyä mielikin alkaa olla kirkkaampi ja mökkihöperöys lähentelee uhkaavasti. Kesäksi on onneksi muutamia kivoja suunnitelmia tiedossa, joten ei muuta kuin porskutetaan niitä kohti!

Romanttisella illallisella hehkulampun valossa tarjoilin miehen kalastamaa kirjolohta, valkosipulisia uunijuureksia sekä uutena elämyksenä tankoparsaa. Nam! Osasin paistaa lohesta jopa syömäkelpoista, monesti kun se tuntuu jäävän vähän vetiseksi. ;O

Lauantai-illan kampaus oli pitkästä aikaa kikkuraa, toispuoleiseksi pinneillä viritettynä. Otsatukka alkaa olla riittävän pitkä pysyäkseen aloillaan ilman pinniä, ainakin näin kiharrettuna ja kunnon suihkauksella hiuslakkaa.

Siinäpä  hitusen viikonlopun tunnelmia kaverilta lainassa olevalla kalansilmä-objektiivilla tarkasteltuna. Se on kieltämättä hauska kapine kokeiltavaksi, vaikkei se nyt omia tarpeita niin palvelekaan. Kivaa alkavaa viikkoa  kaikille! Odotan innolla tulevia päiviä ja niiden kesäisiä lämpöasteita, jotta saan vihdoin pakata talvikengät säilöön. :)

Sitä sun tätä

Jokohan olisi korkea aika ryhdistäytyä blogin suhteen, hiljasta on?! Vappu oli ja meni, kevätkin tuli. Vappu meni kuinkas muutenkaan kuin ruokaa mättäessä, nyt turvottaa. Kevät toi tullessaan perinteisen kenkäahdingon. Kun eteisestä löytyy vain joko talvisia saappaita tai kesäkelien balleriinoja, on keväällä hieman hankalaa päättää mihin jalkansa sujauttaa.

Kynsistä löytyy pitkästä aikaa vanhat kunnon taltat, ihan vain vaihtelun vuoksi. Kynsi-innostus on edelleen kateissa. Musta on tulossa vinhaa vauhtia luomu: tukka lähentelee omaa luonnollista väriään, megaripset ovat jääneet unholaan ja tuunatut kynnet eivät houkuta. Pitäisiköhän tässä huolestua... ;) Mitä hiuksiin tulee, pitäisi käydä kampaajalla raidoittamassa koko pää kertaalleen, vaalenisi tyvikasvukin. Onneksi vaaleaksi värjättyjä hiuksia tummempi tyvikasvu ei näytä niin kammottavalta kuin vaalea tyvikasvu tummissa kutreissa. Vähän ehkä himottaisi hankkia hiuspidennykset tuuheutta antamaan.

Thaimaan tuliaisena ostamani isokokoinen (statement!111) kaulakoru odottelee käyttöään. Sain nimittäin päähäni, että sen ketjua täytyy saada lyhennettyä jollain konstilla. Konstit on vielä toistaiseksi hukassa, mutta kaikki aikanaan.

 Grillattukin on ekaa kertaa tälle "kesälle", ai että!

Jos sanani syön, mörökölli minut vieköön. Ainakin mitä siihen punttisalilla käymiseen tulee. :D JNV:n ryhmäliikuntatunnit hiljenevät kesäksi niin merkittävästi, että ajattelin sitten kerralla repäistä ja ostaa pitkään vatvotun kuntosalijäsenyyden. Sopimus velvoittaa olemaan 12kk naimisissa salin kanssa, joten siellä on paras sitten oikeasti käydäkin ettei maksa ihan tyhjästä. Tähän mennessä oon ehtinyt testaamaan ryhmäliikunnoista Bodycombatin sekä Zumban. Plussaa on annettava erityisesti siitä, että ryhmäliikuntoja on tarjolla monipuolisesti aamusta iltaan. Ensiviikolle varasin ajan personal trainerille, jos vaikka joskus oppisi punttejakin kolistelemaan, HUH!